Päivien Kimallusta

Niin, jollen vielä ole tehnyt sitä selväksi, niin minun on nyt vaan pakko elää sillai ku viimeistä päivää, kun ensi viikolla menen taas hoitoihin ja sitten ei niin jaksa elää… heh, no elänhän minä sittenkin, mutta hitaasti…

Tänään olin sitten Loviisassa, Wanhassa Wara Parempi-messuilla. Aamuysiltä polkasin taas kaasua. Matkalla nappasin ystäväni kyytiin ja sitten hippulat vinkuivat.

Tämä otos on Raatihuoneen parvekkeelta. Kävimme siellä vähän huiskuttamassa, no, ei kukaan nähnyt

Kiersimme näyttelykohteita ja tässä matkalla erääseen kohteeseen puiston halki, niin nättiä!

Kohteet olivat siis ihmisten asuntoja. Aivan upeasti rempattuja/entisöityjä. Tämä makuuhuone oli niin ihana, että olisi heti tehnyt mieli hypätä sänkyyn

Tämä tornitalo oli taiteilijan talo.Huoneet päällekkäin ja kuvittelin jo kuinka kiva talo meille….Lapset saisivat yläkerran ja minä alakerran.

Viimeisin kohde oli kauempana ja menimme sinne autolla. Oli sitä jo tullut käveltyäkin, kun olimme Loviisassa reilut 6h. Kissa oli löytänyt tosi mukavan paikan. Nuo tyynyt olivat myytävänä ja viime vuonna ostimme sellaiset tyynyt. Nyt vain kuvasin tilannetta, kuinka kissikin oli hiffanut, miten ihana tyyny.

Kotimatkalla käytiin vielä yhdessä antiikkikohteessa, missä joimme leivoskahvit. Päivä alkaa olla pulkassa. Voi sanoa, että seikkailija on väsynyt, mutta onnellinen!

Eilen oli taas meno päällä. Kun sain vedettyä päivätirsat, olin taas vedossa. Pien Mies herätti minut, että nyt olisi lähdettävä. Oli pakko kerettävä ennen kuutta Tykkimäkeen, että pääsee ilmasiks sisään. Tytsä ja Pelimies olivat jo menneet muilla kyydeillä. Meinasi tulla kiire, kun oli haettava pätäkkää ja sitten autolle ei meinannut löytyä parkkia ja lopuksi juostiin portista sisään viime minuutilla, huh!

Pelimiehen kummi oli siellä jo odottamassa ja hänellä oli vain kolme lasta mukana, minulla loppuillasta neljä. Lapset juoksivat ympäriinsä mennen laitteisiin, mutta mitä me kaksi keski-ikäistä naista teimme…. Kuulumisten vaihdon jälkeen asetuimme eturiviin katsomaan, kuulemaan ja joraamaan JORE MARJARANTAA!

Oli aivan mieletön fiilis ja me kaksi tätiä jorasimme ku heikkopäiset. Kun tytsät tulivat käymään, olivat niin nolona…ja me vaan lisäsimme vauhtia :)  Oli ihan pakko heilua, kun oli niin saamarin kylmä, vaikka oli kunnolla päällä. Sitä paitsi kun Jore veti Haaveet kaatuu, muutkin innostuivat…hih, ettei tarvinut ihan kahdestaan Mukana lauloimme, aina kun osasimme ja Jore osasi yleisönsä ottaa.

Lapset kävivät aina välillä imoittautumassa ja taas juoksivat laitteisiin. Vaikka ilma oli kylmä, niin väkeä oli 5200! Pimenevä huvipuisto oli kaunis…

Kun Jore lopetti, alkoi ilotulitus! Koko huvipuisto pimeni ja kaikki 5200 ihmistä olivat ihan hiljaa ja sitten se rävähti..

Se vaan oli todella kaunista ja niin upea päätös.

20 minuuttia kesti päästä autolla pois sieltä, mutta kyllä meillä oli mukavaa!

Tässä ne nyt ovat! Kengät, joihin ihastuin ensisilmäyksellä. Ihastuksen aiheutti kengän pyöreä kärki ja se jonkinmoinen vanhanaikaisuus, että juuri tuollaisia kenkiä voisi pitää pitkän hameen kanssa, mutta myös housujen.

Kun nappasin kengät hyllystä ja sovitin, ne oli kuin minulle luotu. Niillä on niin kiva kävellä, ettei tunnu missään se, että on korkoa noinkin paljon. Sitäpaitsi kengät ovat nahkaa ja se hinta…40€!!!

Niin, todellakin, minulla oli miesvieras! Rasti seinään tai kattoon… Kummasti se vaan piristi, sillä olen nyt hyvin syötetty, juotettu, passattu ja… joo, harvinaisen kiltti Mies

Tuli mm. käytyä pesäpallo-ottelussa!? Eka kerta eli melkoinen elämys. Juuri mitään en ymmärtänyt ja pallo oli aina hukassa. Vettä satoi, mutta katoksen ansiosta ei kastuttu.

Elokuvissa kävimme myös ja mitä tuli nähtyä - MammaMia uudestaan, sillä on se nyt vaan sen verran ihana leffa! Voisin ehkä vieläkin sen mennä katsomaan tai jos nyt vaikka odottelisi DVD:tä.

Niin ja sitten, miten minua onkin syötetty, niin kuin ei ikinä ja juomaa myös…ja… no, nyt Mies on mennyt pois ja minä palaan jaloilleni. Voi olla, että me tapaamme vielä, jonain päivänä…

Lähden hakemaan lapsia ja elän taas äidin elämää. Elän päivän kerrallaan, onnellisena siitä, että olen olemassa.

Vietän lomaa. Yksin. Mahtavaa. (lapset ovat ulkona, omilla teillään)Silitän pyykkiä ja miten swengaa. Sami Pitkämön kanssa menee ihanasti. En ole mikään lällyjen rakkauslaulujen kannattaja, mutta Pitkämöä kuuntelee ilokseen. Elämä maistuu ainakin mansikoille. Kuka uskaltaa koklata, niin ihan kivasti alkaa lanne vatkata ja mielikin keinuu.

Hyvää esivalmistelua huomiseen Miehen kohtaamiseen. Ajan kohtauspaikalle toiseen kaupunkiin ja mitä sitten, se jää nähtäväksi. Hauskaa ja jänskää

Nyt se loma on päällä ja olo on oikein mukava. Tosin, työni on sellainen, että teen sitä päässäni kaiken aikaa Olen siis tehnyt muutamia työasioitakin jo ja sit pomo laittoi viestin, että haloo, olet L O M A L L A ! Ai niin, sorkke…mut kun en vaan malttanut…

Muuten aion riekkua siellä sun täällä ja repiä kynsin hampain taas kaikesta ilon irti, sillä viikon päästä on sairaalareissu ja sen jälkeen ei naurata yhtään. Nyt on siis ihan pakko vaan nauttia joka asiasta, ihan niistä pienistäkin, joka tosin minulta kyllä onnistuu. Olenhan se yksinkertainen himmeli, joka ei paljoo tartte, kun menee jalat alta ja tekee mieli heittää kuperkeikkaa!

Tänään olin ystävieni kanssa Lappeenrannassa. Lähdimme jo hyvissä ajoin ja niin meillä oli aikaa perillä vaikka mihin. Silti aika ei riittänyt, vaan on pakko päästä uudestaan.

Olin jo aiemmin nähnyt unta, että käyn Etelä-Karjalan museossa. Uneksi se jäi tälläkin kertaa. Minulla on yleensä ollut “jarruja” matkassa, vaan nyt ei ollut, ei muuta kuin se ajan puute.

Aluksi kävimme kirpparilla ja tein löydön! Ostin Pienelle Miehelle uuden veroiset mustat Kontiot, 9€. Olin tosi onnellinen. Kiersimme useamman kirpparin, mutta melkoista rojua olivat.

Sitten linnoitukseen ja siellä oitis Majurskaan kaffelle. Aina niin ihana paikka, josta saa kunnon leivoksia, eikä mitään tusinanisuja. Otin vadelmaleivoksen, johon tuli vaniljakastiketta ja joka oli niin iso, että olin haleta. Sen jälkeen kiersimme niitä putiikkeja ja ostin ihanat korvikset Lisäksi tutustuimme aivan ihaniin tuotteisiin, joita joskus kyllä haluaisin…Virkku Koukkunen, jolla on omat ihanat nettisivut. Kannattaa tutustua.

Satamassa käppäilimme myös ja sieltä ostin ihanan sormuksen…ja sitten kävelimme kaupoille. Piipahdimme tietty kirjakaupoissa, mutta myös kenkäkaupoissa ja sieltä löysin niin ihanat kengät, että olin seota. Oli pakko ne saada.

Kun kävelimme autolle, minua huvitti, kuinka olin törsännyt, minä joka en juurikaan koskaan shoppaile. No, korut ovat heikkouteni ja kenkiä en meinaa saada, kun olen niin ronkeli eikä ole varaa kalliisiin.

Hyppäsimme autoon ja sitten Upseerikerholle. Ruokaa ja juomaa, hyvää seuraa ja muutenkin mukavaa. Oli muuten ihan pakko ennen sisälle menoa vaihtaa ne uudet kengät jalkaan. Olo oli heti ku rinsessalla.

Olin saanut tehtäväkseni katsoa herra upseereiden kuvia seinillä. Kaikki he katsoivat samaan suuntaan, paitsi yksi, joka oli Mannerheim ja miksi katsoi eri suuntaan… Hih, naisia katteli Marskin katse osuu tauluun, missä on kolme lottaa.

Kotimatkalle pääsimme vähän jälkeen yhdeksän. Huomenna aion pysytellä kotona muuten, kunhan ensin käyn erään ystäväni kanssa lounaalla. Loma on alkanut!

Tänään tapasin kirjailijan. Aivan uskomaton tapaus! Kävin hänen kanssaan syömässä ja juttelimme aika paljon. Sain omistuskirjoituksen, mikä oli huikeaa, sillä se kirja on nyt kokoelmissani. Omistuskirjoituksessa luki näin:

Xxxxx:lle Olet aivan valmis romaanin päähenkilö, oikea sankaritar.

Saatoin hänet junalle ja lähdin kotiin miettimään Miestä, jonka tapaan tällä viikolla. Jotenkin alkaa jännittämään, enkä ymmärrä miksi….

Niin se vaan on, loma puskee ku katujyrä päälle, enkä pääse alta pois. Tänään teen kuitenkin töitä, sillä en voi olla hoitamatta hemmetin kivaa hommaa ja taidan huomennakin vielä keikan heittää…

Keskiviikkona vois jo heittäytyä vapaalle. Tavata ystäviä ja tosi upeeta olisi, jos tapaisin Miehen…

Koko päivä meni hautajaisten merkeissä. Heti aamusta selasin opettajani kirjeitä, joita eilen pengoin kellarista. Sitten ikuinen ongelma se mitä panisi päällensä, siis niin ku vaatteita. Päädyin laittamaan mekon! Se tiesi myös sukkahousuja, sillä ei kai kukaan menisi haudalle ilman sukkia? Mekkoon nappasin vyön tytsän kaapista. Musta, lyhyt samettijakku oli hivenen liian rock, mutta ajattelin ettei se haittaa, sillä olenhan minäkin hivenen rock

Hain tytsän isänsä luota ja sitten menoksi. Ajoimme suoraa päätä paikalle, ei siis eksytty, kun minulla oli kartanlukija paikalla. Siunaustilaisuus oli kaunis ja minua itketti. Taas yritin laskea sataan, että en olisi niin kyynelehtinyt. Pala kurkussa painoi niin, että oikein sattui. Katselin valkoista arkkua, kuuntelin papin puhetta ja sitten ymmärsin, ettei ope ole siellä, hän on jossain meidän yläpuolella…

Haudalla laskimme kukkavihkon ja minulla oli lyhyt teksti, jonka ihana työkaverini eilen laati:

Sinä näit ja kuulit. Opetit näkemään ja kuulemaan.

Hyvää opettajaa ja ystävää muistaen…

Näin pieni ja lyhyt värssy, enkä saanut luetuksi! No, ainakin yritin.

Muistotilaisuus oli sitten jo ihan toista. Siellä oli niin kivaa ja hauskaa, että sain vedettyä oman osanikin itkemättä. Tilaisuuden välittömyys oli sitä, että kaikilla oli niin hyvä mieli ja että ope oli jotenkin läsnä ja juhlatuulella. Saimme alussa kuulla, ettei lippukaan suostunut puolitankoon, vaan jumittui sinne ylös

Kaiken kaikkiaan nämä hautajaiset kestivät VIISI tuntia ja aika kului siivillä ja kaikilla oli mukavaa. Kun minä luin otteita open minulle kirjoittamista kirjeistä, kaikki nauroivat. Siinä nähtiin, miten hauska ope minulla oli…siitä asti kun alkoi tankata minulle aakkosia aina näihin päiviin asti eli 40v. Joskus vaan opettajasta voi tulla elinikäinen ystävä.