Tämän päivän voin hissukseen kerätä lisää voimia, niin kyllä minä huomenna jaksan. Toisaalta olin jo huolissani, sillä tämä viimeinen hoitokerta otti jotenkin enemmän voimille kuin ennen. En nimittäin jaksanut tuijottaa tölsää(edes tylsänä), saati että olisin lukenut mitään. Puhuminenkin oli työlästä. Toivottavasti seuraava kerta ei  ole vielä rankempi…yäk.

Mitä tulee eiliseen rosvoiluun, niin kun olin yksin kotona ja makasin sängyssä, kuulin ovelta jotain. Luulin, että joku lapsista on tulossa - ei tullut. Jäi kuitenkin vaivaamaan ja raahauduin katsomaan. Kynnyksellä oli valkoinen paperi?! Ekaksi tuli mieleen, että joku on laittanut kirjallisen valituksen lapsieni leikeistä(en ihmettelisi sitä), mutta ei se ollut se. Se oli minun resepti! Se samainen resepti, joka oli juuri pari tuntia aiemmin nyysitty kypärän ja lääkkeiden kanssa. Tosi outoa ja harmitti, kun en heti noussut ylös, että olisin voinut avata oven, kysyä, missä kypärä No, ei kun olisin kiittänyt! Kuka kumma se tiesi, kenen resepti, kun ei siinä ollut osoitetta? Mystistä, mutta ihan kiva kun edes se palautui.

Pelimies haki sen jälkeen minulle lääkkeet ja nyt minulla on sitten kaksi reseptiä.

Sitten hän soitti, että kypärä on varastettu! Eikä siinä vielä kaikki, ne lääkkeet olivat siinä kypärässä. Sillä aikaa kun poika poikkesi Hesessä. Samperi kun otti pattiin, että kuka saamarin kusipää keksi viedä lapsen kypärän, toivottavasti edes sai hyvät(tosi törkeet) pökerrykset mokomista lääkkeistä, jotka ei kyllä suuremmin varmaan huiputa.

Eniten otti pattiin se, että jäin ilman lääkkeitä. No, soitin sitten sairaalaan ja sieltä laittoivat uuden reseptin, joten se siitä. Pojan oli saatava kyllä uusi kypäräkin eli rahan menoa vaan jonkun kuutioaivon takia!

Toisaalta olisi sellainen isompikin Mies ollut ihan mukava, vaikka vain kiinni pitelemään, kun ite ei just muuta jaksa ku maata.

Pelimies tajusi vasta aamulla, että minulla oli ollu velipoika vieressä. Katsoi illalla niin antaumuksella tölsää, ettei huomannut kun peittoja siirreltiin. Se tietää nyt sitä, että hän tahtoo olla ens yönä vieressä

Tulkoot! Ei mee kauaa, ku pojat ei tunge enää äitin viereen. On se kivaa kun joku siinä vieressä on…

Eilinen piikitys menikin sillai, etten naapuria vaivannutkaan, vaan pyysin erästä ystävääni, joka työkseen piikkejä tökkii, pistäytymään meillä. Hän saapui ja törkkäsi piikin vattanahkaani, eikä tuntunut missään. Tytsä voihki vieressä

Torppa on sellasessa kunnossa, että haluaisin siivoojan. Ei lapsetkaan kaikkea jaksa tehdä, paitsi sotkea, miten se onkin helpompaa. Minä taas en kestä epäjärjestystä. Ihan vähän olen koittanut pahimpia siivota. Ens viikolle taitaa siirtyä, vaikka silloin olisi muutakin tekemistä, kuten töihin meno. Hauskaa se

Nyt ootan, että naapuri tulee minua piikittämän. Jotku soluarvot olivat laskeneet sillai rajoille, että on otettava piikki. En osaa/uskalla itte piikittää, niin ihana naapurini tekee sen.

Ens viikolla alan varmaa olee jo kuosissa, joten kai sitä tässä voi vähän lorvia ja syödä viinirypäleitä…joku vois kyllä olla niitä syöttämässä

Valmentaja oli kysynyt pelin jälkeen pojilta, oliko heillä ollut kivaa? Pojat olivat kaikki vastaneet. JOO! Joku oli kyllä sanonut, että turha ees kysyä Pelimieheltä, jolla on AINA kivaa.

Siis tämä sen takia, että minun elämäniloni, se pikkujuttu, että aina on kivaa, onkin periytyvää! Olin niiiiiin iloinen, että meinasin ihan saada tipan silmään.

Toinen juttu oli se, että Pien Mies haluaa rahaa, hommatakseen huomiseksi äidille viinirypäleitä (kiitti Oben).

Kolmas juttu, Mies! Voi olla, että me jälleen tapaamme. Kyllä sitä miehen seurassa tuntee itsensä niin naiseksi:)

Kun olis vaikka 40 viivaa kuumetta, niin se jotenkin menis, mutta kun on vaan huono olo, niin ettei jaksa ku just ja just keskittyä olemaan olemassa. Tiedänhän minä, että siitä taas selviän, mutta kun olen niin hemmetin huono olemaan huonos kunnos.

Voipi siis olla, että en jaksa huomenna juuri läppää heittää, kun en muutakaan juttua varmaan saa aikaseksi. Laitan tänne jotain, jos löytyy sen verran virtaa.

Kävin tytsän kanssa kaupoilla. Sai uuden puhelimen, ku edellisen kanssa oli käyty uimassa, niin se ei enää toiminut ihan niin ku ois pitänyt. Itekkin tekis mieli uutta, vaan ku ovat niin hienoja, teknisiä vimpaimia, että tarttisin käyttökoulutuksen samaan hintaan

Naimaton henkilö, joka ei ole avioliitossa tai muussa vakituisessa parisuhteessa. Sanana “sinkku” on vakiintunut arki- ja puhekieleen ja korvannut mm. vanhanpiian ja -pojan.(Wikipedia)

Entäs jos on jo naitu, pariinkiin otteeseen ja on lapsia??? Miten eronnut voi olla vanhapiika/-poika? No, voihan se olla, jos ei ole lapsia. Kun minun eka avioliittoni mureni, ei ollut lapsia. Sen jälkeen olin kyllä villi ja vapaa. Toinen avioliitto kun hajosi, olin kahden lapsen äiti ja lyllersin kolmas lapsi sisälläni. Siitä oli sinkkuus kaukana.

Lapset tekevät sen, että en ole sinkku, en ole villi ja vapaa tekemään kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Siis isoja juttuja, koska kaikkea pienempää hauskaa teen kaiken aikaa.

Miehien en ole sillai kuullut viljelevän tätä sinkku-sanaa, joille se kyllä paremmin sopii, koska harvemmin he ovat yksinhuoltajia. Jos nainen lemppaa miehen tantereelle, jää lasten kanssa ja on sitten niin sinkkua, niin jotenkin se vaan minusta tuntuu oudolle.

No, se vaan oli minun mielipide näin aamutuimaan, kun heräsin ennen sian pieremää ja pää oli täynnä kaikenlaista sälää. Taidan piakkoin lähteä heräävän kaupungin läpi labraan verikokeisiin.

No, kun Mies saapui, majoitin hänet kyllä omaan sänkyyni, mutta menin ihan kaiken siveyden(lasten takia)vuoksi Pienen miehen viereen. Se muuten oli aika paha, sillä ajatuskin siitä, että sängyssäni oli Mies, sai minut niin suunniltani, että oli ihan pakko mennä yöjalkaan…emännän oikeudella. Kun sitten palasin takaisin poikani viereen, hän havahtui kysymään, missä olin ollut? - Vessassa kävin.

Niin, no tänään, kaikessa rauhassa silittelin pyykkejä, kun tytsä saapui kotio. Huusi jo ovelta, että hänellä on vieraita. - Niin, joo hänen tyttökaverinsa, mutta myös POIKA! Voi kehvatsu! Toi pojan kotiin! Ihan oli kivan oloinen poika ja mikä parasta ei sitten jäänyt yöksi. Kyllä pikkasen kouraisi, että millonkahan tytsä meinaa sen tehdä?

Mikä sitten oli ykkösenä tappolistalla, niin mummokalsarit! Kuulemma?! Ne sellaiset vaaleanpunaiset, jotka kiristää kainaloista. Jäin kyllä miettimään, että KUKA niitä vielä käyttää? Toki tietysti mummot ja etenkin ne mummot, jotka ei enää seksiä harrasta, mutta oikeesti… Myydäänkö niitä vielä jossain? Joskus aikoinaan ainakin Hakaniemen hallissa niitä näkyi, vaan onkohan vielä?

Tuli sitten mieleen, mikä minulla on ollut seksintappajavaate. Sellaista ei ihan kenellä tahansa ole ollutkaan Ostin kerran Italiasta flanellisen pyjamahaalarin! Siinä oli vetoketju. Kun lasteni isäni sen päälläni näki, niin sain kuulla todelliset suorat kommentit eli - Hyi saatana, vielä lukko tohon vetoketjuun ja avain piiloon, niin hyvä tulee Semmonen haalari. En sittemmin sitä päälleni vetänyt, vaikka olisihan se ollut lämmin…