Päivien Kimallusta

Marraskuu 15th, 2008 by kimmeli

Jos olisin ollut yksin tämän viikonlopun, olisin ollut vain kotona, sillä muuta en tarvitse. Viihdyn niin hyvin yksin ja kotona on kiva puuhastella ja kun saa olla yksin, niin sitä jotenkin latautuu. Jospa ensi viikonloppuna, mutta tämä viikonloppu lasten kanssa.

Aamusta yhytin pojat siivoomaan huoneensa sillä, että jolleivat he siivoo, niin kun minä siivoan, tulee TOSI SIISTIÄ!

Päivällä alkoi sitten aikataulut. Otin Pelimiehen mukaan, haettiin Tytsä ja sitten minun ystäväni ja kohti naapurikaupunkia. Pelimies vietiin setänsä(isänsä veli) luokse, jonka olin värvännyt pojan kanssa kattomaan uutta Bondia, koska minä en nyt vaan kertakaikkiaan veny siihen. Sen jälkeen  me naisväki menimme teatteriin katsomaan Beatlesstorya! Oli sitten jo toinen versio, sillä Lahden esitys on myös nähty!

Yleisö sai tulla lopussa mukaan tanssimaan

Napanterit jäivät nyt ottamatta, koska olen säälinyt maksaparkaani. Annan sen nyt näiden kaikkien myrkkyjen jälkeen palautua ennalleen, ennen kuin otan mitään. En ostanut edes saunajuomaa tänään?!

Teatterissa nolasin Tytsän lähes täydellisesti, kun menimme estraadille kaikki tanssimaan viimeistä biisiä. Nyt sitten soi Beatlesit päässä, niin että riittää loppuillaksi viihdettä.

Sitten kaupan kautta kotiin, jonka jälkeen taas menoksi. Vein Tytsän vanhemmilleni yökylään. Nyt vihdoinkin kotona, kynttilät palamaan ja sauna päälle. Poikain kanssa saunaan ja ihana koti-ilta. Jatkoille toki pyydettiin, mutta sen minkä olen päättänyt, se pitää

Marraskuu 2nd, 2008 by kimmeli

Viikonloppu meni ja en hirveesti itteäni kiittele. Perjantaina tuli vieraita ja kuin ollakkaan, napsahti kännin puolelle. Jotenkin ihan huomaamatta ja en ollenkaan tykkää sellaisesta silloin kun lapset ovat paikalla…

Kaiken huipuksi kuntoni on sitä luokkaa, että se kostautui. Olin koko lauantain erittäin väsynyttä seuraa Morkkis paukahti päälle, ku metrin halko. Nukutti ja harmitti. Lapset menivät isänsä luokse.

Tänään hain lapset ja sain vielä ripityksen. Vein heidät mäkkiin iltapalalle ja sielläkin sain kuittailut osakseni. Lupasin parantaa tapani. Lapset kyllä muistuttivat, että se oli jo kolmas kerta kun näkivät äitinsä juovuksissa. Onneksi en sekoillut, en tanssinut pöydällä, enkä muutenkaan mitään kovin tyhmää… Mutta, kuitenkin, en tykkää, että lapset joutuivat sen kokemaan.

Joissain perheissä se on normaalia, mutta ei meillä. Jospa minä vielä voin katsoa peiliin

Lokakuu 31st, 2008 by kimmeli

Pelimies ei mennyt kerjäämään, mutta pyysi luvan mennä soittamaan kävelykadulle nokkista! Sanoin, että ethän osaa soittaa??? Vaan kun oli juuri koulussa oppinut… siis ekojen harkkojen jälkeen kaupungille “konsertoimaan”. Oli pakko antaa lupa.

Neljä poikaa soitti nokkahuilulla Ostakaa makkaraa ja viisi tuntia!!! Ei ihan onnistuisi minulta. Olivat sitten saaneet “almuja” ja käyneet syömässä donitseja vaikka Pelimies oli ehdottanut kunnon ruokaa, kuten pizzaa…

Lokakuu 29th, 2008 by kimmeli

Tänään olin tavallista kiltimpi itselleni. Kävin hierojalla. Meille töihin tulee hieroja ja sen lavitsalla saa käydä työaikana, mutta maksu menee omasta pussista. Ah,miten oli ihanaa olla miehen käsittelyssä ja sen jälkeen palaa poskilla punaiset läikät…

Töitten jälkeen menin suoraan parturiin ja lyhennytin latvoja. Nyt taas kampa liikkuu ja muutenkin on sillai siistimmän näköinen. Tytsälle varasin ajan ensi viikolle.

Pelimies saapui koulusta. Oli kaikesta huolimatta jäänyt kouluun, kun oli käynyt terkkarilla. Terkkari tuli vasta klo 10, niin kerkesi sitä ennen elvistellä koko luokalle, millaiset ruhjeet oli saanut. Silmät kirkkaana oli pyytänyt anteeksi myöhästymistään, koska oli rypässyt pyörällä Kertoi, että kun oli esitellyt polvessa olevaa reikää, niin kaikki olivat huutaneet UUUH! Terkkari oli sitten paikannut polvea ja kyynärpäätä. Poika itte oli “paikannut” housunsa maalarinteipillä. Housut kärsivät niin, että joutivat roskikseen…

Lokakuu 29th, 2008 by kimmeli

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.

Syysaamu kirpeä koittaa
Yli heräävän kaupungin
Ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin. (V.A.Koskenniemi)

Tämä laulu soi mielessäni, kun kuljen syysaamuisin kaupungin kaduilla. En kulje kouluun, mutta ajatus on sama. Tänä aamuna lähdin ajoissa ja kävelin läpi heräävän kaupungin terkkulaan. Minulla oli taas labrapäivä, sillä huomenna menen sairaalaan. Ei ole hoitopäivää, se on vasta viikon päästä, mutta menen tietokonetomografiaan (kamala sana)

Nautin siitä syysaamujen kirpeydestä, jota on niin ihana hengittää. Kun kaikki kaupat ovat kiinni ja on olevinaan rauhallista, mutta silti jo pientä vilinää, kun ihmiset rientävät töihin. Tänään tuli kiva aamulenkki, kun kävelin ensin labraan ja sieltä töihin. Oli niin virkeä olo.

Tosin, kun pääsin töihin, sain puhelun…pelastuslaitoksen mieheltä, joka asuu meidän naapuritalossa. Pelimies oli kaatunut pyörällä ja tämä pelastava mies oli sen nähnyt ja rientänyt apuun. Tsekannut, ettei ollut murtumia ja laskenut ruhjeet. Soitti sitten minulle. Sain jutella pojan kanssa ja kun tajusin, että on melko lailla kunnossa, niin passitin koulun terkkarille. Sitten soitin rehtorille ja ilmoitin, että poika on hengissä Niin, kun tänä aamuna oli pikkasen pakkasta, niin eikös poika löytänyt pyörällään juuri sen liukkaan kohdan!

Lokakuu 26th, 2008 by kimmeli

Mikä myrsky, kaiken yötä riehui ja koko kivan sunnuntain se vaan jatkui. Vaan, toisin ku luulis, niin eipä haitannut.

Aamupäivällä olimme koko konkkaronkka kylässä 80v ystävämme luona ja olipas siellä rattoisaa. Melkeinpä ainoa kyläpaikka, minne lapset aina lähtevät mielellään.

Seuraavana oli vuorossa taas teatteria. Kävin ystäväni kanssa taas teatterissa ja nyt oli vuorossa Myrskyluodon Maija. Näytelmä oli koskettava ja vesissä silmin sitä katsoi. Ei uskaltanut silmäänsä räpäyttää, ettei olisi norona kyyneleet juosseet.

Ei muuta kuin sen jälkeen vielä äänestämään. Vaan sitä ennen kamala tappelu poikain kanssa, kumpi pääsee mukaan, koska heille ei sopinut se, että molemmat olisivat tulleet. Sanoin, että koittakaa päättää tai menen yksin! Lähdin yksin ja sitten tuli puhelu - Pien mies soitti, että tuu hakee Pelimies. Oh, my God ja ei kun hakemaan. Äänestyspaikalla Pelimies sitten odotti kynnyksellä, mutta oli vaan päästävä mukaan. Oli mukana silloinkin, kun oli edelliset vaalit ja kovin valveutunut tuntuu olevan.

Nyt valvotaan tuloksia ja olen saanut vastata moneen kinkkiseen kysymykseen, mm. mitä on kunnallispolitiikka?, mitä tarkoittaa sitoutumattomat? jne. Huh, olenpa melkoisessa liemessä, kun en oo mikään paras keksimään selityksiä…

MIES soitti Tehtiinpä pikkasen suunnitelmia… Soitti se toisenkin kerran

Lokakuu 19th, 2008 by kimmeli

En siis minä. Mutta tälläisen tekstarin sain eilen. Sen laittoin Pien mies isänsä luota. Kun vastasin siihen ja odotin vastausta, kerkesin kuvitella kaiken mahdollisen. Pojan päänsäryt ja magneettikuvaukset ja oliko niissä sittenkin jäänyt jotain huomaamatta…siis kertakaikkiaan, hyvä etten jo lääkärille ollut aikaa tilaamassa.

Vastaus tuli pian ja se oli se, kun sormeen sattui. Oli leikkinyt autoradalla ja yht’äkkiä vaan oli sormi jäänyt johonkin väliin ja venttihän siitä oli tullut.Onneksi apu oli lähellä, kun varaäiti oli heti ollut hoitamassa. Putsannut haavaa ja huomannut, kun poika alkoi himmetä. Pien mies kertoi, että hän ei vaan nähnyt mitään… Varaäiti oli kaapannut kiinni ja pikkuveli oli kiikuttanut tyynyä alle ja peittoa päälle.

Onneksi vain semmoinen syy. Minäkin olen mokomasta pyörtynyt, kun leikkasin kerran sormeen oikein kunnon haavan. On se sormi vaan ihmeellinen.

Lokakuu 13th, 2008 by kimmeli

Minusta maanantai on varsin mukava päivä. Alkaa arkinen aherrus ja sunnuntain jälkeen on jo mukava palata työmaalle. Olen tosissani! Meillä ei kyllä muut olleet samaa mieltä.

Tytsä on joka aamu aamuänkee. Sitä ei paljo parane puhutella eli on oltava sillai, kun neitiä ei olis olemassakaan. Sille ei maistu aamupala ja kouluun lähteminen ei kiinnosta vähääkään.

Tänään sattui vielä sellanen moka, että omassa hurmiossani unohdin herättää Pienen miehen. Hän se haluaa aina nousta ajoissa, että kerkiää heräämään. Sain kuulla kunniani, kun herätin hänet puoli tuntia myöhässä - anna olla viimeinen kerta…Lupasin.

Sitten kun minä olin lähdössä, niin kaikki vaan tipahtelivat, takki hengarista ja huivi juuttui kiinni siihen hengariin ja paukautin siinä sitten: - Voi perseen suti!!!

- Mikä se suti on? kysyi Pien mies.

- No, se on sellainen pieni harja, vastasin minä samalla tuumien, että tulipas sanottua moinen suti…

- Putsataanko sillä sitten persettä?

Apua, päästäkää minut näistä kysymyksistä!!!

- No, ei kun se nyt on vaan sellainen sanonta…plaah!

Onneksi pääsin töihin vain huomatakseni, että eväät jäivät kotiin. Oli soitettava Pienelle miehelle, joka toi ne matkallaan kouluun.

Töissä oli sairastapaus ja niin panin sitten tuulemaan.Tein omia ja toisen hommia, joten ihan kivasti sain päivän kulumaan. Kipaisin hakemassa junaliputkin valmiiksi, kun ens viikon perjantaina on työmatka. Hauskaa se on siksi, että samalla reissulla olisi tarkoitus tavata mies…

Huomenna vapaapäivä ja sitten viikon saikku, yäks!

Lokakuu 10th, 2008 by kimmeli

Minulla oli tänään uuden esimieheni kanssa keskustelu, joka kesti… Olenhan melkoinen suupaltti, eikä yhtään huonommaksi jäänyt toinenkaan osapuoli. Käsittelimme toki työasioita, mutta paljon muutakin.

Ajattelin, että hänen on oikeus tietää, miksi olen poissa välillä. Kun kerroin, että minulla on menossa sytostaattihoidot, hän tuli ja halasi minua! Olin hämmentynyt, mutta otettu moisesta huomion osoituksesta.

Lopuksi kerroin, että en sure, elän päivä kerrallaan ja nautin elämisestä. Olen iloinen, kun saan käydä töissä, eikä minulla ole valituksen aihetta. En halua, että minusta ollaan huolissaan, koska minusta tuntuu silloin, että olen jotenkin epäonnistunut. Pärjään kuitenkin, aina jollain tavalla.

Hänelle tuli kyyneleet silmiin. Luulen, että me tulemme toimeen loistavasti.

Lapsi, tytsä lähti tänään. Saatoin hänet junaan ja saan hänet vasta sunnuntaina takaisin. Ikävä pukkasi heti kun vilkutin sille, loittonevalle junalle. Pakko vaan päästää lapsi välillä pois kotoa. Isänsä kanssa viestiteltiin, kun tuntui olevan huolissaan. Minä sitten lohdutin häntä, kuinka meidän tyttö pärjää, kun on se vaan niin järkevä, kehen lie tullut - Isäänsä tietysti! - Tottahan se on!

Syyskuu 30th, 2008 by kimmeli

Poikain kanssa ostoksilla ja hemmetin helpolla pääsin, kun jouduin vain maksamaan. Aikaa ei nimittäin kulunut kuin tunti. Oli meinaan ihan pakko lähteä hankkimaan Pelimiehelle luikat. Koulussa luikataan, muutenhan Pelimies ei kuin palloa pelais. Viime vuoden luikat oli jo käyneet pieniksi ja niillä luikkasi tänään jo Pien Mies.

Menimme siis Prismaan ja ensin hankkimaan Pienelle Miehelle uusi puhelin. Siinä ei kauaa nokka tuhissu kun oli kaupat tehty ja sopimuspaperit kourassa. En kärsinyt latiakaan, vielä

Seuraavaksi urheiluosastolle ja ne luikat. Kaksi ihanaa miesmyyjää paikalla ja valmiina altiina palveluun. Saatiin heti edulliset luikat, terän suojukset ja sitten pallo-osastolle. Turha yrittääkään, että Pelimiehen kanssa olisi niin helpolla. Pallo maksoi enemmän kuin luikat!!!! Palloja pitää olla paljon, joka lähtöön ja kas kun ei joka päivälle. Sitten vielä pumppu, koska edellinen oli hajonnut!

Aikasemmin olimme jo hakeneet paketin postista, mikä oli Tytsälle, sisältäen maton ja lampun tytsän huoneeseen.

Kun olimme pois lähdössä, pojat sanoivat Alkon kohdalla, että haeppas äiti sherrypullo :)  Siinä kiltisti istuivat penkillä, kun kävin sen pullo-ostoksen tekemässä. Tosin kielsin, ainakin pelimiestä tulemaan mukaan, sen pallon kanssa.

ps. Tytsän synttärit ovat huomenna. Minun Pikku-Prinsessa täyttää 13v. Iiiik!