Päivien Kimallusta

Tammikuu 6th, 2009 by kimmeli

Heti aamusta pantiin toimeksi. Lapset riisuivat kuusen koristeista ja samalla neulasistakin Jessus sitä,  kui se pystyikin karisemaan? En siis ymmärrä, ettei se ollut juonut vettä ollenkaan. Kun ostimme sen, siihen sahattiin uusi imupinta, mutta kertaakaan ei tarvinnut vettä lisätä, omituista.
      Suurimman osan neulasia sain kasattua harjan kanssa. Laatikollinen neulasia tuli. Loppuja imuroin parvekkeelta ja tuvan puolelta ikuisuuden. Siis mokomat neulaset kun olivat oikein uponneet mattoon ja joka paikkaan. Konttasin ja istuallaankin hinkkasin imurin putkella niitä…

Parvekkeelta sain onneksi nakattua sen sillai, ettei mennyt kenenkään toisen partsille tai pihalle. Pien mies kävi sen rangan sitten roudaamassa roskikselle.

Iltapäivällä Tytsä lähti isovanhemmilleen ja minä poikain kanssa ulos syömään. Ilma oli lauhtunut, mutta silti aivan hyytävän kylmä. Siitä huolimatta Pelimies lähti laskettelemaan.

Pappa saatiin kuskiksi, sillä meidän auton akku on edelleen latauksessa…

Joulukuu 21st, 2008 by kimmeli

Laitoin Pienen miehen kanssa vaelluskengät jalkaan ja sitten vaeltamaan. Osallistuimme jouluvaellukseen. Aivan ihana ja mahtavasti toteutettu. Mutta kostea ilma oli niin kylmä, että kaikesta puvustuksesta huolimatta paleli ja ihan kamalasti.

Juoksimme assan kahvilaan kahville ja vasta sitten kotiin. Sormet ja varpaat jäässä ja minulla viel tunto pois niin olipa ikävä tunne Mutta Pien mies kertoi, että hänellä on stressi? Kun kysyin miksi, niin vastasi:

- Rahahuolia.

- Miten niin? Eikö sinulla ole lahjatkin jo ostettu?

- Joo, on, mutta yksi lahja tarttis vielä ostaa ja yhtään ei huvittaisi törsätä

Hetken kuluttua hän jatkoi…

- Nyt minulla on mahahuolia.

- Kui?

- No, kun äiti kävelee niin nopeasti, että mahaan pistää.

Sellaset stressin aiheet lapsella.

Koko päivä on mennyt sillai niin kun olisi jo joulu. Eilen laitoimme jouluisemmat verhot ja liinat. Tänään olen maanut sohvalla ja lukenut, onneksi suklaat ovat vielä paketissa.

Huomenna vielä töihin ja sitten se loma alkaa…

Joulukuu 20th, 2008 by kimmeli

Löysin tälläisen meemin Hymykuopan laidalta ja korjasin talteen ja käyttöön

 Pidätkö joulusta? Miksi?
Pidän tavattomasti. Olen aina pitänyt. Se tunnelma ja minun synttärit:) joita en kyllä vietä.

Miten tahtoisit viettää joulusi? Kenen kanssa? Missä?
Lasteni kanssa ja kotona. Niin kuin aina.

Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?
On. Sellainen talomallinen ja lapset availevat, kun minä en ikin’ muista.

Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?
En pelännyt. Tykkäsin.

Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?
Olin 3v ja joulupukki toi paketin kuistin pöydälle. Sain lahjaksi puuvärit. Asuimme talossa, jota ei enää ole.

Missä vietät joulusi tänä vuonna?
Kotona, niin kuin niin usein ennenkin.

Oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?
Sekä että

Mitä toivot eniten jouluksi?
Lepoa ja rauhaa, leppoisaa yhdessäoloa ensin lasten kanssa ja sitten kun jään itekseni, niin että saisin  olla itekseni.

Nimeä mieluisin jouluruokasi:
Kinkkuvoileipä sinapin kera.

Oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat?
Kyllä. Aikainen lintu madon nappaa…

Mikä on sinun kaunein joululaulusi?
Sydämeeni joulun teen, joka aina aiheuttaa pientä haikeutta, sillä muistuu aina mieleen tätini, jonka kanssa vietin 11 joulua, aina siihen asti, jolloin hän kuoli.

Paras jouluaiheinen leffa?
Lumiukko.

Paras joulumuisto?
Ne kaikki 11 joulua, jotka vietin tätini kanssa ja joka rakasti joulua yhtä lailla kuin minä.

Mitä joulussa odotat eniten?
Fiilistä.

Minkälainen joulukuusi teillä on?
Perinteinen, joka haetaan aatonaattona.

Osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?
En.

Onko sinulla pikkujouluja tiedossa?
Oli, kahdet ja molemmat kunnialla hoidettu.

Kuinka monta joulukorttia lähetät?
Postin kautta 65. Käteen vielä muutama.

Joulutoiveesi?
Jokaisen sydämeen se joulu!

Joulukuu 18th, 2008 by kimmeli

- Saanko lainata sitä?

- Tarviitko?

- Joo, kato nyt näitä näppylöitä.

- Sitä pitäisi laittaa ennen, ettei tulisi näppylöitä.

- Äitinkin kanssa jo laitettiin.

- Ai, mutta minulla on täällä tälläistä ainetta, mitä voi laittaa niihin näppylöihin, mutta se kirvelee.

- Ei se haittaa.

Näin sisko ja sen veli haastelivat eilen illalla kylpyhuoneessa.

Joulukuu 10th, 2008 by kimmeli

Tänä aamuna olin menossa urheiluliikkeeseen, laskettelumono kassissa. Oven takana sitten huomasin, että se kauppa aukeaa vasta klo 10??? Voi perhana, kuinka minua sylettää tämä trendikäs aukioloaika, kun lähes kaikki liikkeet aukeavat klo 10. Minulla on tapana hoitaa asiat ajoissa ja oli jo labrassa käynyt, niin nyt sitten jouduin menee kahville, saadakseni ajan kulumaan. Luinpa sitten Hesarinkin siinä samalla.

Klo 10 pääsin kauppaan ja ei ollutkaan niin ongelmatonta hankkia Pelimiehelle niitä suksia. Mono oli kyllä mukana, mutta se pojan pituus ja paino??? No, pituuden jotenkin muistin, koska meillä pojat kisaavat ja mittailevat toisiaan jatkuvasti, kumpi on sen pari senttiä pitempi tai lyhyempi. Vaan paino? Ei mitään muistikuvaa, ei aavistustakaan ja mistä minä sen siihen hätään olisin saanut. Pelimiehelle ei voinut soittaa. Soitin sitten pojan isälle, no, milloinkas miehet ovat tuollaisia asioita muistaneet? Sain silti erittäin käyttökelpoisen vinkin: soita kouluterveydenhoitajalle! Niin tein ja sain varsin tarkan arvion. Joten tänään saan Pelimiehelle joululahjan hankituksi.

Joulukuu 9th, 2008 by kimmeli

Niin juuri. Kävin eilen kummipoikani äidin kanssa lounaalla. Pitkästä aikaa nähtiin ja en sen jälkeen ihmetellyt yhtään, miksi näemme harvoin. Se johtuu minusta. Olen niin tomppeli, että minua on aina neuvottava joka asiassa, etenkin lasten kasvatuksessa. Hän on normiperheestä ja toinen lapsista on vanhempi kuin minun, niin sekö tekee hänestä niin paljon viisaamman ja kokeneemman? En millään muotoa väitä olevani hyvä äiti ja kasvattaja, mutta uskoisin pärjääväni.

Juttelimme tietysti lapsista ja vähän väliä tuli ilmi, että hän on edellä ja pidemmällä, juuri sen takia kun se minun kummipoikani on vanhempi. Kummipoika, joka ei ole koskaan kiittänyt tai ilmoittanut edes saaneensa minulta lahjoja, siis rahaa, jota hän vain toivoo. Lopetin vuosi sitten sen lahjomisen, kun en ollut enää edes varma, saiko hän niitä, kun ei minkäänlaista ilmoitusta tullut.

Niin, jos vielä kerrankin joku sanoo minulle, kuinka tärkeää lapselleni on se, että olen mukana hänen peliharrastuksessa, tirvasen kuonoon. Miten ihmeessä sitä tarvitsee joka käänteessä minulle selvittää. Minäkö en todellakaan tietäisi sitä?? Jos minä sanon niin jollekkin, puren kieleni poikki.

Saisinkohan minä vaan kasvattaa lapseni ihan sillä omalla tavallani, missä on äidin vaistoa, maalaisjärkeä ja sillai ilman turhia  vouhottamisia. Kun jokainen lapsi ja perhe on erilainen, niin ei voi kaikissa toimia samat jutut, vai olenko ihan metsässä?

Muistan, kun en voinut kuvitellakaan laittavani pojilleni sukkahousuja! Joo, minulla on sellainen asenne, että miehet eivät pidä sukkahousuja, olivatpa sitten minkä kokoisia tahansa. Tähän ystäväni aikoinaan tuumasi, että kun viet pojat tarhaan, niin on oltava sukkahousut!? Miksi? Eipä muuten tarvinnut. Pojilla oli sukat ja pitkät kalsarit ja ihan hyvin ovat kehittyneet

Nyt laitan kädet ristiin ja toivon sydämestäni, etten itse syyllisty sellaiseen kaikkivoipaiseen neuvomiseen. Olen varmasti jo tehnyt niin, ja se on ollut sopimatonta. Jokainen saa kasvattaa lapsensa niin kuin parhaaksi näkee!

Joulukuu 7th, 2008 by kimmeli

Meille se on joulu tulossa, vaikka en ole juuri tikkua ristiin laittanut. Kävin kirkossa eilen ja tänään. Tulipahan saatua samalla raitista ilmaa, kun reippahasti kävelin ees sun taas.

Tänään lähdin sitten iltapäivällä käymään Pelimiehen kummeilla. Kun tulin kotiin, niin mikä tuoksu ja fiilis. Joululaulut soi ja meillä leivottiin. Tortut oli jo tehty ja piparitkin melkein. Asialla Tytsä ja Pien Mies! On sen verran sanottava, etten ole juuri koskaan joutunut meillä joululeipomisia tekemään. Aluksi mummo kävi ja opetti lapset ja nyt lapset hoitavat kaiken itsenäisesti.

Kerran olivat sitten oikein panneet parastaan ja tyttö- ja poikapipareilla oli sokerikuorrutuksella tehty tissit ja… Yhellä poikapiparilla oli pää kainalossa. Eli sillai varsin luovaa työskentelyä

Joulukuu 6th, 2008 by kimmeli

Tytsän koulukaveri jäi auton alle. Kerroin siitä jo. Vaan, kun se poika ei taida selvitä. On nyt Helsinkiin viety ja todennäköisesti paha aivovaurio. Minua tämä asia painaa. En saa sitä poikaa mielestäni, sillä näin hänet työpaikallani edellisellä viikolla. Päässäni vaan myllertää, että miksi niin piti käydä ja sitten se, että ihan hyvin minun lapseni olisi voinut olla samassa tilanteessa.

Nyt olen suorastaan neuroottinen, kun lapset johonkin lähtevät. Tivaan heijastimia, joilla voisin lapseni koristaa kuin joulukuusen, enkä anna ajaa pyörällä. Olen ylihuolehtivainen, mutta jos sillä pojalla olisi ollut kypärä ja jos sillä olisi ollut edes niitä heijastimia, niin olisiko nyt toisin? Turhaa jossittelua, mutta silti.

Lasten kanssa ollaan tästä puhuttu ja Pelimies tuumasi, että miltähän siitä autokuskista tuntuu? Hänellä on kokemusta, koska jäi pari vuotta sitten auton alle ja pääsi tutustumaan kuskiin. Me nimittäin tapasimme autossa olleen vanhemman pariskunnan, heidän pyynnöstään, koska halusivat nähdä, että Pelimies on kunnossa.

Niin kovin surullista. Miten sen pojan vanhemmat pärjäävät…

Joulukuu 5th, 2008 by kimmeli

Tänään olin meidän Tytsän kuskina siellä kuvauspaikalla. Lähdimme hyvissä ajoin, sillä paikalla piti olla klo 15. Naapuri lähti mukaan tsekkaamaan reitin, että jos jatkoa seuraa, osaa ajaa sinne, koska minä en varmastikkaan joka kerta sinne pääse.

Kohtauksia kuvattiin neljä ja ne näkyvät puolen vuoden päästä. Saimme seurata pienestä tv-ruudusta mitä siellä kuvauspaikassa tapahtui, mutta ilman ääntä. Ei jaksanut kauaa sitä, vaan menimme takaisin odotustilaan. Siellä oli nimittäin biljardipöytä ja pelasimme toista tuntia biljardia, niin että minä voitin joka pelin Johtuen ihan siitä, että minä olen joskus pelannut ja naapurini ei, mutta hyvän vastuksen antoi silti.

Merkille pantavaa oli siellä se, että kaikki moikkasivat, myös ne oikeat näyttelijät! Tosi kiva fiilis siellä oli ja sellainen leppoisa. Saas nähä millo on seuraava keikka…

Marraskuu 28th, 2008 by kimmeli

Tänään se selvis, Tytsä lähtee avustajaksi suosittuun TV-sarjaan. Viikon päästä olisi ekat kuvaukset. Jessus, kysyivät minuakin, mutta sanoin heti, jotta tää taitaa olla vaan tyttöjen juttu. Jos äiti olisi samoissa kuvauksissa, niin olishan se taas niin noloo… Niin, Tytsän kaverikin lähtee.

Nyt sitten tarttee hommata tytöille verokirjat ja eikun mukaan katsomaan, millai homma pelittää. Otetaan naapurin täti mukaan, että oppii reitin, kun minulla tuskin on mahdollisuutta olla joka kerta kuskaamassa. Tartteehan “tv-tähdillä” kuljettaja olla