Päivien Kimallusta

Heinäkuu 21st, 2008 by kimmeli

Eilen oli taas teatteria, sateessa. Siis jos Helsinki näytti niin hyvälle lauantaina, niin pyhä taisi olla sitten koko maassa niin hemmetin vetinen. Siitä huolimatta, oli pakko päästä kesäteatteriin!

Kesällä se vaan on niin ja nyt oli vuorossa maalaispitäjän viimeinen esitys Maitolaiturin prinssit ja prinsessat. Vettä tuli, oli tullut jo aamusta asti ja näytti, ettei herkee ollenkaan. Pakattiin kaikki mahdolliset sadetamineet mukaan ja reipasta mieltä päälle ja niin mentiin. Se kannatti, sillä niin paljon oli muita aivan yhtä reippaita. Koko katsomo oli täynnä sadetakkeja ja onneksi ei satanut kaatamalla, vaan sillai hissukseen, niin ei näyttelijätkään niin kamalasti kärsineet/kostuneet!

Näytelmä oli kokonaan tehty paikkakuntalaisten voimin ja se oli erittäin hyvä. Teksti oli hauskaa, mutta ajatusta oli mukana. Elettiin vuodesta 1952 nykypäivään asti. Lapsinäyttelijät olivat liikuttavan ihania. Ylitse muiden oli nuori poika, joka on kykyjänsä jo muulloinkin näyttänyt. Osaa tanssia, laulaa ja se näytteleminen on niin luontevaa, että olen todella ihmeissäni , jollei hän jää alalle!

Lasten lisäksi oli aikuisia ja siis kaiken ikäisiä ja loppulaulun aikaan ihan nousi pala kurkkuun. Siis yleensäkin aina, kun näytelmä loppuu, niin se vaan herkistää, mutta nyt se kuinka se mahtava yhteys heidän välillään näkyi, oli aivan uskomatonta!

Nyt alkaa olla jo melkoinen määrä kesäteatteriesityksiä nähty, mutta pari olisi vielä. Sitten voikin alkaa odottaa kaikkia talven esityksiä.

Heinäkuu 20th, 2008 by kimmeli

Eilen olin siis Helsingissä, tarkalleen ottaen Suomenlinnassa ja siellä kesätetterissa. TUNTEMATON SOTILAS oli se, mihin olimme liput tilanneet jo alkuvuodesta, sillä se vaan oli ihan pakko nähdä. Olin kyllä niin intoa täys ja odotukseni palkittiin, sillä esitys oli niin hyvä, että rahalle todella sai vastinetta.

Olin saanut vinkkejä Karpalolta! Otimme vinkeistä vaarin ja viltti oli mukana ja menimme eturiviin Yleensä haluan muutenkin aina eturiviin, kun siinä on sellainen tunne, ettei olisi ollenkaan muuta yleisöä, ei tarvitse katso kenekään niskaa ja on melkein kuin mukana näytelmässä.

Nyt mietimme, mikä oli se jippo, se kiva yllätys, miksi eturivin paikka oli niin hyvä… Oliko se, että näimme lähempää sen Määtän pesemisen, vai oliko se sitä, kun vettä roiskui…vai sitä, että ne komeat nuoret miehet juoksivat siinä eturivin edessä olevassa juoksuhaudassa? Hiekkaa oli laukussakin Hiekka muuten oli lavastuksen vallitsevin materiaali. Ehei, ylläri paljastui vasta väliajan jälkeen ja oli erittäin lämmittävä! En voi kertoa sitä, koska se ei olisi oikein niitä kohtaan, jotka mahdollisesti ovat vielä menossa sitä niin mahtavaa esitystä katsomaan.

Olin erittäin yllättynyt näytelmän toteutuksesta, sillä kaikki näyttelijäsuoritukset olivat niin hyviä. Nuoret teatterikoululaiset olivat uskomattomia. Pojat hoitivat homman ihan kybällä. Heillä riitti voimia, kykyjä ja miten hyvännäköisiä!!! Minun suuri suosikkini oli kuitenkin ylitse kaikkien muiden, Turkka Mastomäki!

En ala nyt hehkuttamaan, sillä siitä ei tulisi loppua, mutta…ah!

Nyt minulla on sitten aukko sivistyksessä korjattu, sillä en ole aiemmin nähnyt minkäänlaista versiota Tuntemattomasta Sotilaasta. En siis edes kirjaa lukenut. Ehkä minä vain odotinkin vain tätä versiota, sillä niin minä siitä pidin! Minun on siis ihan pakko suositella, että menkää hyvät ihmiset katsomaan se!

Heinäkuu 11th, 2008 by kimmeli

Niin se vaan vierähti, kokonainen viikko! Nyt olisi sitten viikonloppu edessä ja ihan vallan omassa ylhäisessä seurassani. En ole suunnitellut mitään ohjelmaa, joten voin ottaa rennosti.

Viikolla sen sijaan oli jo ohjelmaa. Käväisin keskiviikkona kesäteatterissa katsomassa Molieren Tartuffe. Vettä satoi, mutta ajattelimme, että jos esittävät, niin mehän katsomme. Kannatti mennä! Ensinnäkin näytelmä oli aivan hervottoman hyvä ja mahtavat roolisuoritukset. Toiseksi, se vesisade loppui kun näytelmää oli esitetty n. puoli tuntia. Uskomatonta on se Molieren teksti, kuinka se vaan sattuu niin tähänkin päivään!

Heti seuraavana päivänä menin omien poikieni kanssa katsomaan Kolme Iloista Rosvoa, Kasper, Jesper ja Joonatan. Sekin kannatti, sillä ei nimittäin satanut :). Väkeä oli koko metsän täydeltä. Näytelmä oli kovasti paljon musiikkipainotteinen ja tosin hyvin sovitettu. Mukana oli paljon lapsinäyttelijöitä ja kaikki koreografiat toimivat hienosti. Poikaseni pitivät myös, en siis kuullut kertaakaan mitään kuittailua. Matkalla sinne tuli nuoremmalla pojalla paha olo, kun äitee puotteli sorateiden virtuoosina. En kuitenkaan suostunut pysähtymään, koska halusin olla ajoissa paikalla, niin pyysin poikia vaihtamaan paikkoja vauhdissa takapenkiltä etupenkille ja toisin päin. Kun lähdimme kotio, niin heti pieni mies etupenkille!

Kun olimme sitä Molierea katsomassa, niin minun kädet eivät tykänneet. Siis, en ollenkaan tuntenut kylmää, siis sillai kun normaalisti tuntee, kun käsiä palelee. Alkoi vain se pistely ja puudutus, niin että sormetkin haroittivat kuin harakan varpaat! Siis vasta sitten kun ajoin jo autoa takaisin. Kun sitten laitoin käteni poskeani vasten, tajusin, että sehän on kylmä! Se on vaan mentävä kesäteatteriin lapaset kädessä

Heinäkuu 2nd, 2008 by kimmeli

Aamulla herättyäni, vein limusiinin huoltoon. Kävelin sieltä sitten töihin, n. 2km ja oli mitä ihanin aamu. Kuuntelin musaa ja kävelin. Olin aivan hitonmoisen hyvällä tuulella. Olin juuri sanonut autoni huollossa, että tekevät hyvän huollon ja halvalla, sillä olen olen aivan hemmetin köyhä.

Töitten jälkeen työkaverini heitti minut huoltoon, sillä satoi vettä ja minun oli oltava ajoissa kotona, koska oli vietävä tyttäreni kaveri junalle. Hienoa, ja huolto maksoi vain ihan kohtuullisesti. Olin varsin tyytyväinen.

Kun menimme juna-asemalle, saimme tietää, että junat olivat myöhässä, TUNNIN! Takaisin kotiin! Laitoin pyykit ja kävin postissa ja taas asemalle ja tyttö junaan. Sieltä suoraan kotio ja vauhdissa nappasin pihalla odottaneet kaksi ystävääni kyytiin ja kohti…

Kesäteatteria! Jee, villatakki, päällystakki ja sadetakki kassissa. Kävimme katsomassa näytelmän Ruma Elsa, missä oli varsin mukava sovitus. Siinä oli paljon musiikkia ja kivoja riimiteltyjä reploja. Kun bändi asettui lavalle, sanoin ystävilleni, että jos olisi ihan pakko valita, niin kuka heistä??? Sen verran erilainen maku meillä on, että jokaiselle eri mies Minulla oli kitaristi…

Kiva päivä kaiken kaikkiaan. Nyt nukkumaan ja aamulla labraan. Verikokeet perjantaista sairaalareissua varten ja samalla kusasen purkkiin, onko se virtsatietulehdus ohi… joka muuten ei johdu siitä, mitä uusi Kotilääkäri kertoo… “Seksuaalinen aktiivisuus on selkeä altistaja…” Perkule, olisikin se syynä, niin ei sillai ihan niin paljoo harmittaisi

Huhtikuu 5th, 2008 by kimmeli

…teatterissa, teatterissa, teatterissa…

Mitä siellä näytettiin, näytettiin, näytettiin…daskeedaskeedaa

Tämä oli se ikivanha leikki, mitä pienen pienenä tyttönä leikittiin koulun pihalla välitunnilla.

Kävin minä silti teatterissa ja näytelmä oli Eräänä yönä. Musiikkinäytelmä Edu Kettusen sävellyksiin. En minä koskaan ole suuremmin hehkunut Kettuselle, enkä nytkään missään nirvanassa ollut. Etenkin kun en tunnistanut ainuttakaan biisiä. Näytelmä oli jokseenkin hidastempoinen, mutta käsikirjoittaja oli saanut sinne joitakin ihan kivoja juttuja.

Lavastus oli mahtava, sillä vesi valui koko ajan pitkin “seiniä”. Eräänä yönä satoi vettä ja oli ukkonen ja siitähän minä tykkään. Biisit esitti kolmihenkinen bändi, jotka osasivat asiansa. Näyttelijät eivät siis laulaneet. Olin ehkä odottanut sitä…

Tapahtumapaikka oli autokorjaamo, missä yhden yön aikana on monenlaista kulkijaa. Mitään sellaista varsinaista kohokohtaa ei ollut, vaan se oli sellaista jutustelua. Ihan kuin olisi joku syke puuttunut. Minä tykkään pikkasen vauhdikkaammista jutuista. Silti, en halua moittia, sillä kyllä siitä varmasti moni muu pitää enemmän.

Maaliskuu 28th, 2008 by kimmeli

Tänään työpäivä oli hieno, siis kaikin puolin! Jos eilen itketti, niin tänään oli helpompaa Kaikin puolin. Asiat on selvitetty ja minun pomoni on niin jees, että olen hänelle kyllä paljosta kiitollinen. Niin, ja monelle muullekin, jotka ojensivat auttavan kätensä, kun kompuroin. Nyt olen niistänyt nenäni, kuivannut kyyneleeni, jatkan elämääni !!

Tänä iltana olin teatterissa, naapurikunnassa. Näytelmä oli Viivi ja Wagner ja se oli kyllä hauska. Wagner oli just niin possu kuin olla saattaa ja Viivi kiva nalkuttaja. Viivin mummo oli erittäin hauska mummeli, pikkutuhmine juttuineen. Varsin sikamainen juttu!

Nyt peiton alle ja aamulla töihin!

Maaliskuu 8th, 2008 by kimmeli

Junnu Vainio-paketti sai täydennystä, kun saatiin nauttia Albatrossi ja Heiskanen-laulunäytelmästä. Olimme viimeisessä esityksessä ja tunnelma nousi kattoon. Yleisö nimittäin nousi lopussa seisomaan ja osoittamaan suosiota.

Olin matkassa ystäväni, vähän vanhemman ystäväni ja tyttäreni kanssa eli meitä oli mukava naisporukka. Tyttäreni ei ihan riemusta hihkunut, mutta ei isommin kritisoinutkaan, vaikka sanoikin lähtiessä, että toivottavasti ei oo “mummobileet”. Kun kerran eräällä teatterireissulla oli ollut vaan harmaapäisiä mummuja ja kaljupäisiä ukkoja…

Jos vielä olisi jotain Junnu Vainio-juttuja, lähtisin mieluusti katsomaan. Oli se mies sellainen riimittelijä, että melkeinpä kateeksi käy. Jotenkin oli ihan haikea olo sitten, kun Junnun kuva tuli sinne taustalle…harmitti ihan oikeasti, että sellainen biisin tekijä on poissa…

Näkemämme teattriesitys oli harrastelijapohjalta eli ei mitään suuria laulajia, mutta into oli niin hyvä ja siksi se teki esityksestä nautittavan.

Helmikuu 25th, 2008 by kimmeli

Turussa kävin ensimmäistä kertaa Linnateatterissa ja tuskinpa viimeistä. Näin näytelmän William Shakespearen kootut teokset

Jouduimme jonottamaan sinne lippuja etukäteen, sillä ei ole niin, että menenpä tuosta teatteriin. Onneksi olimme heränneet sen verran ajoissa, että kerkesimme saada peruutuspaikat. Menimme ajoissa paikalle ja pienen järjestelyn jälkeen saimme vierekkäiset paikat suht edestä.

Esitys oli hauska. Uskomaton spektaakkeli kolmen ihmisen voimin. Hämmästyttävää oli jälleen se, miten tuoreelta se vaikutti, vaikka on ollut ohjelmistossa jo kauan. Tosin siinä oli pientä improa joissain kohdin, joka teki siitä niin tuoreen. Eräs kohta oli sellainen, kun yksi näyttelijöistä meni ihan lukkoon sen takia, että Kari Tapio ei osallistu euroviisuihin Mitä lienevät käyttäneet siinä kohtaa muissa esityksissä? Kuolemiset ja itkemiset olivat hauskimpia. Itkukohtauksissa näyttelijä tuli lavalle vesimukin kanssa, nakkasi sen naamalleen ja alkoi vuolaasti ITKEÄ. Ihanasti ylilyöty!

Tykkäsin todella ja näyttelijät olivat niin loistavia. Tosin turkulainen yleisö oli minulle pikkasen “outo”,olen niin muualta…

Tammikuu 27th, 2008 by kimmeli

Eilen olin taas reissussa pitkästä aikaa ja kyllä oli mukavaa. Lähdin ystävieni kanssa Helsinkiin. Iltapäivällä lähdimme matkaan, minä luonnollisesti kuskina. Lunta tuli oikein tuiskuttamalla. Kun kanssamatkustajani sitä päivittelivät, niin se loppui ja alkoi paistaa aurinko! Tosi juttu! Häikäisi niin, että oli ihan hilkulla, etten kaivanut aurinkolaseja esiin.

Kun pääsimme Helsinkiin, ajelin suoraan keskustaan. Jätin ystäväni lennossa pois rautatieasemalla ja ajelin itse Töölöön. Löysin nopeasti parkkipaikan ja sitten menin serkkuni luokse. Istuin siellä turisemassa kotvasen ja sitten oli metsästettävä kaverit takaisin messiin, sovimme kohtauspaikaksi Kansallismuseon parkin.

Seuraavana siirryimme Kulttuuritalolle. Taas löytyi parkki nopeasti ja sitten hakemaan varattuja lippuja Juoppohullun päiväkirjaan. Kun ne olivat plakkarissa, niin oli huoletonta lähteä syömään. Suuntasimme Huviretkeen, missä oli aluksi niin huono ja hidas palvelu, että oikein hämmästytti, kun olemme pikkukaupungissa tottuneet hivenen parempaan. Onneksi meitä kuitenkin lykästi saada miestarjoilija, joka oli varsin lupsakka. Kerkesimme syödä, mutta sherryä en saanut, kun sitä ei ollut?! Jessus, mutta sain vongattua ylimääräisiä nameja, että en pahoittaisi mieltäni ja saisin hyvän mielen ja join vain vettä.

Juoppohullun päiväkirja oli erittäin hyvä esitys. Vain kaksi näyttelijää, joista toinen revitteli niin monta roolia, että oikein huimasi se miten nopeasti hyppäsi aina uuteen rooliin. Jopa pulloilla oli roolinsa ja replat tulivat nauhoilta. Toteutus oli loistava. Lavastus oli hieno ja varmasti edullinen, sillä ainoa, mikä oli rahassa mitattavissa, niin tyhjät pullot ja tölkit. Muuten lavalla oli pahvilaatikoista tehdyt seinät, lattialla ajelehti roskia ja vanha sohva.

Yleisö oli hämmästyttävä. Missään en ole ikinä tavannut niin hyvin käyttäytyvää yleisöä. Porukka oli n. 30-40v ikäistä ja enimmäkseen pariskuntia ja minkäänlaista ryntäilyä, etuilua tai suunsoittoa ei ollut! Narikka oli tosi pieni eikä sitä ollut ketään hoitamassa, vaan silti takkien laitto ja haku sujui niin jouhevasti, että vieläkin hämmästyttää. Väliaika oli rento ja erittäin rauhallinen. Jotkut yleisöstä olivat tulleet pääasiassa nauramaan ja nauroivat sitten joka replalle ja se olikin sitten ainoa seikka joka pikkasen häiritsi. Näyttelijät ottivat yleisönsä ja jossain vaiheessa jakoivat lähimmille lappuja, joista minäkin sain yhden: “Moi… Taisin vähän ihastua - suhun t.Juha

Kaiken kaikkiaan esitys oli katsomisen arvoinen ja taidan siitä Juhalle vielä sähköpostia laittaa :).