Päivien Kimallusta

Huhtikuu 21st, 2008 by kimmeli

Vietin päivän Porvoossa. Olin siellä jo klo 10. Ensin Antiikkimarkkinoilla, mitkä oli vajaassa tunnissa nähty. En ostanu mitään kun ei ollut varaa:)

Sitten sinne ihanaan Wanhaan kaupunkiin. Miten oli ihanaa käppäillä siellä katua ylös ja toista alas ja välillä viistoon ja ihan miten vaan. Kaverini kanssa olin ja se ei jurputtanut - en jaksa kävellä, - tääl ei oo ku vanhoi taloi, epistä, - pahuksen vaikee kävellä jne.

Kirkko oli komia ja edennyt hyvin rempassaan. Toinen puoli katosta paanutettu. Harmi vaan kun kaupat olivat kiinni. Silti kävimme yhdellä kirpparilla ja sitten syömässä. Söin jumalaisen hyvän katkarapusalaatin, missä oli niin topakka kastike, että vieläkin maistuu suussa:)

Kun lähdimme kotio, kävimme vielä yhdellä kirpparilla ja sieltä löysin kannun, Arabian kastikekannun:

Vitsi, että olin iloinen. Soma kannu oli siellä ihan minua varten(porvoon mitta)! Nyt se kaapissani kaikessa rauhassa. Jos jotakuta kiinnostaa, voi arvata, paljonko siitä kärsin?

Matkalla oli moottoritiellä ihan kesken kaiken 60km:n rajoitus! Juma, miks ihmeessä? Mitään syytä ei ollut, eikä muuten sen rajoituksen poistavaa merkkiäkään. Se merkki oli vielä pikkasen liian oudon kirkas, että tuli kyllä mieleen, että nyt on vedetty hölmöä höplästä:) Kummasti jengi vaan vauhtia hiljensi…

Huhtikuu 14th, 2008 by kimmeli

Eilinen päivä kului rattoisasti Helsingissä, huolimatta siitä, että vettä vaan jaksoi sataa hela dagen. En kastunut, ainakaan pahasti, sillä olinhan autolla.

Aamupäivä meni yhdessä kokouksessa ja sitten heitin vapaalle. Päräytin Kamppiin ja menin moikkaamaan kummipoikaani. Sain auton parkkiin melkein oven eteen ja sit kun viritin sateensuojan, niin se oli sillä kertaa nurin päin. Prkl, eihän hieno nainen aio kastua. Oli ihan hilkulla, etten nakannut koko samperin sontsaa puistikkoon. Milloin ne keksii sellasen sateenvarjon, mikä ei käänny?

Kummipoikani luona oli sitten meitä aikuisia, jotka sivistyneesti joimme kahvia ja puhuimme. Välillä jopa isoilla kirjaimilla, kun mielipiteet vaihtuivat. Yleensä en pidä sellaisesta “väittelystä”, mutta jos on tuntenut muut lähes aina, niin se oli varsin herkullista.

Lähtiessäni menin kivijalan kioskiin ostamaan pastilleja. Ei ollut minun merkkiäni, sokerittomia sellaisia ja myyjäkin puhui niin hoono soomi, että pois alta. Olenko tullut stadiin, missä ei ole karssuvalikoimaa ja vielä tarttis opetella joku muu kieli…heh:)

Mutta - minun on aina pakko päästä välillä stadiin tai muuten tulee vieroitusoireita. Sanokoot kuka ihan mitä lystää, mutta minä vaan pidän siitä kaupungista. Onhan sinne kytköksiä jo niiltä ajoilta, kun tein siellä töitä!

Maaliskuu 21st, 2008 by kimmeli

…oli eilen illalla. Tajusin, että olin unohtanut jotain työpaikalleni. Tärkeää! Siellä kaikki ovat lukossa, valot sammuksissa ja hälyt päällä. Kun mainitsin tästä työkaverilleni, hän sanoi, että käy hakemassa. Just, yksinkö, no en taida uskaltaa, mutta jos hän lähtisi mukaan, niin sitten.

Tuumasta toimeen. Muutenhan se oli ihan helppoa, sillä avaimet meillä oli ja hälyt osataan laittaa pois päältä, mutta valot. Ne toimivat automaatin perässä eli pimmeetä oli! Tai olihan siellä uloskäynnin hehkuvat lamput ja tietokoneiden punaiset valot… Reippaasti vaan sinne ja kohti kaappia, mistä olin menossa eräitä kansioita hakemaan. Työkaverini haki taskulampun ja pelästyin sitäkin, kun tuli sen kanssa perääni. Hoidimme homman nopeasti kuin murtovarkaat ja äkkiä ulos.

Onneksi en mennyt yksin, sillä sen verran jännittävää se oli. Minun mielikuvitus olisi nähnyt ja kuullut vaikka mitä!

Maaliskuu 18th, 2008 by kimmeli

Tulipas jälleen käytyä pääkaupungissa. Töitten jälkeen vaan menoksi ja haistelemaan stadin tuulia. On se vaan eri hienoa käydä siellä ja sain kuulla, että moni muukin tykkäsi.

Auto parkkiin, tutulle paikalle, eduskuntatalon ja kansallismuseon väliin ja sitten jalkauduin. Käväsin Forumissa etsimässä postikortteja, mutta ei ensimmäistäkään keräämääni korttia. Sitten kipasin tien yli Sokokselle ja kirjaosastolle, joka oli remontissa! En siis löytänyt kuin kirjoja, ei näkynyt paperitavaraa, ei kortteja! Aikapulan takia en alkanut kyselemään saati etsimään vaan poistuin paikalta vähin äänin.

Taas kipaisin tien yli Lasipalatsiin ja siellä oli Otavan kirjailta. Takki narikkaan ja sitten syömään. Pelkään aina sitä, että on niin gourmeeta, että minulle se on karmeeta, mutta tällä kertaa minua onnisti. Oli jättikatkaravunpyrstösalaattia ja kylmäsavuporotuulihattuja (ihania yhdyssanoja), jonkinlainen kanaparsasalaatti ja jotain kalamössöpatonkeja. Näitä siis söin ja maistui taivaalliselle. Vuohenjuustosalaatin jätin väliin, sanoin kuin skumpan. Join viscyä. Jälkiruuaksi oli joku taikinakupponen, missä oli jotain vaaleanpunaista tahnaa, minkä päällä marja, joka muistutti mansikkaa, mutta oli vadelma ja kokonaisuus ei maistunut miltään!

Varsinainen tilaisuus olikin se kokokohta! Mahdollisimman eteen istumaan ja nauttimaan. Oli kirjailijoita, jotka esittelivät uutuuksiaan ja joita jaksan aina vaan kuunnella. Reilun tunnin kestävä sessio piti sisällään mm. kirjailijat :

Juhani Suomi, joka oli yllättävä hauska ja sujuvasanainen. Tuija Lehtinen, joka on tuottelias ja erittäin hauska. Kirsi Piha, joka on hurahtanut Italiaan. Edellisellä kerralla paikalla oli hänen miehensä, joka oli silloin tehnyt pastakirjan Italiasta. Katja Kallio, joka kertoi uudesta kirjastaan, jota olen muuten juuri lukemassa. Ulla Svensk kertoi kirjastaan Unelmakakut. Voin suositella kaikille, jotka leipomisesta tykkäävät. Lasse J. Laine kertoi ihanasta luontokirjastaan, joka olisi kyllä saatava. Meillä on jo se hänen erityisen hyvä lintukirja. Sitten siellä oli runoryhmä, joka esitti pätkiä äänikirjasta RUNOA. Se olisi kyllä tosi kiva.

Siis kaiken kaikkiaan mukava ilta ja sen kruunasi se, että kävin juttelemassa Katja Kallion kanssa!

Maaliskuu 16th, 2008 by kimmeli

Kumpaa tekis, kun olis tässä vapaapäivässä nyt sellainen hetki:) Piti nukkua aamulla pitkään, mutta eipä onnistunut, kun heräsin jo ennen seiskaa. Illalla meinaan väsytti niin turkasesti, että meinasi mennä saksalaisen dekkarin seuraaminen kiville.

Tänä aamuna lähdin kuitenkin reippaana Lahden kirjamessuille! Lunta oli koko kaupunki täynnä ja liukasta, mutta sain silti poimittua kaverit kyytiin ja isot tiethän ovat aina auki. Messuilla ei isosti ollut porukkaa eli sai rauhassa kierrellä ja kuunnella. Jubaa menin sinne lähinnä kuuntelmaan ja olihan hän hyvä. Sarjakuvista kun isommin piittaa, mutta Viivi ja Wagner on Kiroilevan Siilin ohella ne, mitkä vaan tulee tsekattua.

Kotiin paluu. Käynkö sohvalle ja otan unoset ennen kuin lähen hakee lapsia, vai otanko jotain palasta, siinäpä pulma? Tartee oikein miettiä…

Maaliskuu 5th, 2008 by kimmeli

Eilinen päivä vilahti vauhdilla. Olin aamuvuorossa, jonka päätteeksi minulla oli hieroja. Työpaikallani ja työaikana, mutta itse maksoin sen lystin. Olipas ihanaa. Kotvasen huilasin sen jälkeen ja sitten kotio!

Tyttäreni ja vanhempi poikani olivat laskettelemassa, mutta kuopukseni oli äitiä vastaanottamassa, nälissään. Äkkiä lämmitin ruokaa ja söin poikani kanssa ja sitten menokuteet päälle ja ulos. Minua tultiin hakemaan…

Konsertti odotti, mahtavaa! Lähdin kahden ystäväni kanssa konserttin, mikä oli Yleisessä saunassa eli Junnu Vainon lauluja, esittäjinä Samuli Edelman, Jonna Kosonen, Juha Tapio ja Otto Kanerva. Bändi oli mahtava kokoonpano, koskettimissa maestro Lenni-Kalle Taipale, joka on aina niin huikea!

Olimme ajoissa paikalla ja kerkesimme konserttitalon kahviossa nauttia pakolliset sherryt ja sitten omille paikoillemme, riville 3 eli hemmetin hyvät paikat. Siitä näki ja kuuli ja eli täysillä. Kyllä sillä konsertilla taas sai elinpäiviä lisää:)

Veljeni vaimo kertoi lukeneensa, että kultuurin harrastajat elävät pitempään ja oli sanonut veljelleni, että sen sisko ei kuole koskaan! Jee, ilmankos olo tuntuu niin kuolemattomalle:)

Tervetuloa joukkoon!

Helmikuu 25th, 2008 by kimmeli

Turussa kävin ensimmäistä kertaa Linnateatterissa ja tuskinpa viimeistä. Näin näytelmän William Shakespearen kootut teokset

Jouduimme jonottamaan sinne lippuja etukäteen, sillä ei ole niin, että menenpä tuosta teatteriin. Onneksi olimme heränneet sen verran ajoissa, että kerkesimme saada peruutuspaikat. Menimme ajoissa paikalle ja pienen järjestelyn jälkeen saimme vierekkäiset paikat suht edestä.

Esitys oli hauska. Uskomaton spektaakkeli kolmen ihmisen voimin. Hämmästyttävää oli jälleen se, miten tuoreelta se vaikutti, vaikka on ollut ohjelmistossa jo kauan. Tosin siinä oli pientä improa joissain kohdin, joka teki siitä niin tuoreen. Eräs kohta oli sellainen, kun yksi näyttelijöistä meni ihan lukkoon sen takia, että Kari Tapio ei osallistu euroviisuihin Mitä lienevät käyttäneet siinä kohtaa muissa esityksissä? Kuolemiset ja itkemiset olivat hauskimpia. Itkukohtauksissa näyttelijä tuli lavalle vesimukin kanssa, nakkasi sen naamalleen ja alkoi vuolaasti ITKEÄ. Ihanasti ylilyöty!

Tykkäsin todella ja näyttelijät olivat niin loistavia. Tosin turkulainen yleisö oli minulle pikkasen “outo”,olen niin muualta…

Helmikuu 25th, 2008 by kimmeli

Eilen palasin kotiin reissultani. Ajoin autolla kuravellin lentäessä tuntikausia. Tulin kotiin ja roudasin matkatavarat eteiseen ja lähdin hakemaan lapsia. Oikeammin vain poikia sillä tyttäreni jäi isänsä luokse. Kotona laitoin iltapalaa ja yhden koneellisen sain pyykkiä pyöräytettyä, olin nimittäin ihan raato.

Viikonloppua vietin veljeni perheen luona Turussa ja se oli upeeta, mutta kotona, omassa sängyssä se uni maittaa parhaiten:) Viime yön nukuin siis niin HYVIN, ettei uskoa saata. Heräsin tänä aamuna kuin uudesti syntyneenä. Ekana tuli mieleen, että minulla on loma! Mitään velvotteita ei ole ja saan olla vaan…

No en saa. Kuvittelin, että olisin ollut koko päivän yöpukusillani, mutta saahan sitä kaikkea kuvitella. Juuri kun olin värvännyt nuoremman pojan kauppareissulle ja imuroinut ja pessyt lattiat, vanhempi poikani halusi laskettelemaan. Oli pakko pukea päälle ja meikata. Poikani sanoi, että autollahan me mennään, ei tarvii meikata. Tarvii - minulle meikkaaminen on osa pukeutumista ja sitä paitsi olen valtakunnan nopein. Olin kotvasen kuluttua se, joka odotti takki päällä kun poika hikoili laskettelukenkien kanssa.

Niin, mutta se viikonloppu Turussa oli niin ihana. Minun ei tarvinnut tehdä MITÄÄN. Sain kaiken valmiina, sillä mahtava veljeni minua passasi. Kun ei ollut lapsia mukana, sain tehdä kaikkea ihanan holtitonta, kuten kävin päiväolusilla. Jo pelkkä ajatus, että sitä hörppäsi oluen klo 11 päivällä, oli niin kutkuttava. Kävin teatterissakin ja taidemuseossa, kiertelin kauppoja…enkä osanut ostaa itselleni mitään, mutta lapsilleni kyllä.

Kaiken kaikkiaan juuri sellainen viikonloppu, minkä välillä tarvitsen, sillä se kummasti piristää ja sitten on mukavaa taas palata arkeen ja pyörittää tätä omaa showta.

Helmikuu 20th, 2008 by kimmeli

Joudun nyt ramppaamaan labrassa useampana aamuna ja olen sen mieluusti tehnyt kävellen. Mukava aamulenkki:), oisko kilsa yhteen suuntaan… Niinpä lähdin tänä aamunakin mieli virkeänä pieneen ihanaan lumisateeseen. Vaan, kun en sitten osaa kävellä sillai normaalisti, vaan puottelen niin kovaa kun pääsee ja mitä sitten - tulee aivan helvetin kuuma!

Labrasta kauppaan, ni olikin jo mentävä kahville, kun oli niin höntti olo, nestehukka ja oikein tunsin kuinka pusero oli liimautunut selkään kiinni. Kaupasta kotiin ja vauhti sen kun kiihtyi, sillä minulla oli jo vessahätä. Kun pääsin kotio, olin ihan raato, tosi kiva :(. Miten voi olla niin huono kunto??? Ylipainoa ei ole, joten jalka kyllä nousee suht keveästi, mutta…

No, huomen aamuna otetaan taas uusiksi, tarttiskohan ottaa oma pullo mukaan, mokomaan urheilusuoritukseen. Tarttee kyllä kehittää viel kaikki muutkin hoidettavat asiat samaan. Tänä aamuna sentään takatullessa kävin kaupassa ja mennessä poikkesin srk:n kerhoon lahjoittamassa kirjoja. Suutarilla kävisin, mutta kun aukee niin myöhään.

Tammikuu 27th, 2008 by kimmeli

Eilen olin taas reissussa pitkästä aikaa ja kyllä oli mukavaa. Lähdin ystävieni kanssa Helsinkiin. Iltapäivällä lähdimme matkaan, minä luonnollisesti kuskina. Lunta tuli oikein tuiskuttamalla. Kun kanssamatkustajani sitä päivittelivät, niin se loppui ja alkoi paistaa aurinko! Tosi juttu! Häikäisi niin, että oli ihan hilkulla, etten kaivanut aurinkolaseja esiin.

Kun pääsimme Helsinkiin, ajelin suoraan keskustaan. Jätin ystäväni lennossa pois rautatieasemalla ja ajelin itse Töölöön. Löysin nopeasti parkkipaikan ja sitten menin serkkuni luokse. Istuin siellä turisemassa kotvasen ja sitten oli metsästettävä kaverit takaisin messiin, sovimme kohtauspaikaksi Kansallismuseon parkin.

Seuraavana siirryimme Kulttuuritalolle. Taas löytyi parkki nopeasti ja sitten hakemaan varattuja lippuja Juoppohullun päiväkirjaan. Kun ne olivat plakkarissa, niin oli huoletonta lähteä syömään. Suuntasimme Huviretkeen, missä oli aluksi niin huono ja hidas palvelu, että oikein hämmästytti, kun olemme pikkukaupungissa tottuneet hivenen parempaan. Onneksi meitä kuitenkin lykästi saada miestarjoilija, joka oli varsin lupsakka. Kerkesimme syödä, mutta sherryä en saanut, kun sitä ei ollut?! Jessus, mutta sain vongattua ylimääräisiä nameja, että en pahoittaisi mieltäni ja saisin hyvän mielen ja join vain vettä.

Juoppohullun päiväkirja oli erittäin hyvä esitys. Vain kaksi näyttelijää, joista toinen revitteli niin monta roolia, että oikein huimasi se miten nopeasti hyppäsi aina uuteen rooliin. Jopa pulloilla oli roolinsa ja replat tulivat nauhoilta. Toteutus oli loistava. Lavastus oli hieno ja varmasti edullinen, sillä ainoa, mikä oli rahassa mitattavissa, niin tyhjät pullot ja tölkit. Muuten lavalla oli pahvilaatikoista tehdyt seinät, lattialla ajelehti roskia ja vanha sohva.

Yleisö oli hämmästyttävä. Missään en ole ikinä tavannut niin hyvin käyttäytyvää yleisöä. Porukka oli n. 30-40v ikäistä ja enimmäkseen pariskuntia ja minkäänlaista ryntäilyä, etuilua tai suunsoittoa ei ollut! Narikka oli tosi pieni eikä sitä ollut ketään hoitamassa, vaan silti takkien laitto ja haku sujui niin jouhevasti, että vieläkin hämmästyttää. Väliaika oli rento ja erittäin rauhallinen. Jotkut yleisöstä olivat tulleet pääasiassa nauramaan ja nauroivat sitten joka replalle ja se olikin sitten ainoa seikka joka pikkasen häiritsi. Näyttelijät ottivat yleisönsä ja jossain vaiheessa jakoivat lähimmille lappuja, joista minäkin sain yhden: “Moi… Taisin vähän ihastua - suhun t.Juha

Kaiken kaikkiaan esitys oli katsomisen arvoinen ja taidan siitä Juhalle vielä sähköpostia laittaa :).