kimmeli 31. Heinäkuu, 2008
Niin, todellakin, aion vaieta! Ihan koko viikonlopuksi, sillä reissu kutsuu. KOLME yötä vieraassa sängyssä ja ei edes miehen vieressä 
On siinä oleminen.
Pakkaaminen on melko kohtuullisessa jamassa ja illan suussa kaikki autoon ja menoksi. Yöllä olemme määränpäässä, joka tällä kertaa on Hanko! Sieltä sitten Turun kautta sunnuntaina kotikonnuille.
Mukavaa viikonloppua! *vilkutivilkuti*
kimmeli 31. Heinäkuu, 2008
Reissu on heitetty ja oma sänky piti olla ihana… Kai se olikin, mutta nukuin huonosti. Minä, joka nukun aina niin hemmetin hyvin, pyörin kaiken yötä. Niin, kai sitä on kuin pikkulapsi, liikaa kaikkea kivaa oli taas yhdelle päivälle. Sitä sitten uneksii ja myllää mielensä sopukoissa kaiken kokemansa, eikä saa rauhaa nukkua. Nousin sitten aamulla kahvinkeittoon ja huomasin, että viesti oli tullut? Kuka oli laittanut minulle viestin jälkeen keskiyön??? Viestittelin kyllä ystäväni kanssa ensi viikon menoista, mutta hän se ei ollut…
Se oli vauvauutinen! Vielä eilisen puolella oli syntynyt tähän maailmaan poika! Äiti, joka on meidän koko perheen ihana ystävä, oli hoitanut homman niin mallikkaasti, että heti pykäyksen jälkeen oli viestin laittanut…no, tais siinä reilu tunti olla väliä:) ONNEA HEILLE!
Helsinki oli eilen ihana ja näytti meille parastaan, kaikin puolin! Minulla on sellainen suhde Helsinkiin, että pakko saada oma annos säällisin ajoin. Ilman vaan ei pärjää. Olimme siellä jo klo 11 ja oli sanomattakin selvää, että Lintsin parkit olivat täynnä. Jätin lapsoset(4kpl) sinne ja vein itse auton Vauhtitielle. Koska edellinenkin yö oli mennyt nukkumisen suhteen kiville ja muutenkin oli nuutunut olo, väsytti vallan turkasesti. Olisin halunut nukkumaan.
Yritin sitä, nukkumista. Menin takaisin autolle, jätettyäni lapset huvipuistoon. Asetuin takapenkille ja oikaisin…voi helevettiläinen, ei siellä voinut nukkua! SIKAKUUMA! Kuin olisi saunan lauteilla ollut, eikä oikein voinut riisuakkaan. Mutta - ajatuskin, että olin edes yrittänyt nukkua, helpotti ja kävelin takas Lintsille.
Siellä sitten tepastelin ja istuin ja sama toisinpäin. Kunnes lähdin pienen miehen kanssa ratikalla keskustaan ja Ateneumin viileyteen. Oli treffit, Halosen Pekan kanssa! Pekka ei kyllä tehnyt suurempaa vaikutusta, kun tuppas olemaan pikkasen synkkämielinen. Ne talvimaisemat…”Pekka Halosen talvimaisemat ovat tänä päivänä entistä merkityksellisempiä. Ne tarjoavat mahdollisuuden katsoa menneisyyteen ja tutkailla lumisia talvia ja syviä hankia, jotka ovat viime aikoina olleet ilmastonlämpenemisen myötä Suomessakin yhä harvinaisempia.” Just joo, ihan liikaa lunta ja pakkasta, sillä minulle samasta aiheesta olisi vähempikin riittänyt. Porukkaa oli kiitettävästi, sillä olen ollut taidenäyttelyissä, joissa on ollut niin vaisua, että kun havahtuu huomaamaan jonkun toisenkin elollisen, niin oikein hätkähtää.
Kun palasimme takaisin Lintsille, niin sain sitten pidettyä nimen huudon ja houkuteltua lapset riviin ja kotimatkalle. Hienoa, oli sen verran uuvahtanutta porukkaa, että oikein piristyin:) Kotiin paluu oli sitten jälleen niin iloinen tapahtuma, että vei aikansa, ennen kuin sain viimeisimmänkin uinahtamaan.
Niin, että jälleen voimme tankata auton ja lähteä kohti uusia seikkailuja!
kimmeli 18. Heinäkuu, 2008
Taas olisi jännää tiedossa! Huomenna starttaan klo 13 kohti suuria seikkailuja! Upeeta, mahtavaa, mitenköhän saan nukuttua
Aamulla pakkailen ja valmistaudun. Sitten haen ystäväni kyytiin ja ei kun menoksi. Yöllä palaillaan sitten takaisin kotiin. Sunnuntaina olisi vielä yksi meno ja sitten voinkin jo rauhoittua.
Ensi torstaina saan erän sytostaatteja ja sitten voi rauhassa pari päivää huilailla. Vaikka vähän useammankin, koska loma puskee päälle.
kimmeli 17. Heinäkuu, 2008
Illan suussa kiersin poimimassa auton täyteen ja sitten menoksi. Tunnelma oli korkealla ja ei ihme, kun koko porukka oli niin samasta asiasta innostunut. Menimme Tommolansalmelle! Vaikka kaiken päivää oli paiskonut vettä, niin kyllä se vaan illalla oli niin aurinkoista, jotta!
Tommolan suurlava on niin kauniilla paikalla, ettei paremmasta väliä. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja kerkesimme nauttia virvokkeita, minä join vain kahvia Jos jotain toivomisen varaa olisi ollut, niin ilma olisi voinut olla hivenen lämpöisempi, sillä terassilla tuli vilu. Sen juuri ja juuri kesti kun katseli kaunista kesämaisemaa.
Puolelta öin saapui YÖ! Olimme melko lavan edessä ja tietysti vasemmalla puolella, missä saa ihailla Jukia, lurps. Ollihan hyppii pitkin lavaa, niin että varmasti tulee nähdyksi. Me keski-ikäiset naiset olimme niin innoissamme, että voi jehna. Sitä koki sellaista onnea, että sillä elää pitkään, ei meinaan tullut sytostaattihoidot mieleen
Faniutta on kuitenkin montaa laatua. Me käymme YÖn keikalla, jos sattuu sopivalle hollille, mutta ihan sellaiselle teinityttöfanitukselle ei oikein lämpene. Melkeinpä hävettää ne oman ikäiset, jotka käyttäytyvät kuin…no, en sano mitään, paitsi, että ovatkohan ihan tolkuissaan… Omalla kohdallani se fanitus on sitä, että YÖn musa vaan on niin ihanaa ja Olli ja Juki söpöjä, keikoilla on kiva käydä fiilistelemässä ja paitoja on hauska ostaa ja pitää, mutta that´s it. Niitä naisia, joita on kuulemma Jari Sillanpäänkin keikoilla, en ymmärrä, siis jos elämä pyörii vain sen fanituksen ympärillä ja sydän sykkii vain sille artistille? Itse asiassa, en ole koskaan fanittanut sillai ketään ja mitään. Eli ei minun ole pakko päästä koskettamaan
Paras biisi oli Jukin esittämä Deadline. Se vaan on niin hyvä! Vähän reilu tunnin me saimme vaan hillua siellä, kun se oli ohi 
Olisihan sitä vielä jaksanut veivata, mutta ei auttanut, kaikki loppuu aikanaan ja kotimatkalla oli vääntäydyttävä.
Kun tiputtelin kaikki kyytiläiset pitkin kaupunkia kotiporteilleen, olin omassa kotona vähän jälkeen kaksi. Nukkumaan piti käydä, mutta kun niin kävi vielä kierroksilla… Kun joskus kolmen jälkeen nukahdin, heräsin tunnin välein ja seitsemän jälkeen ei vaan enää nukuttanut! No, jos sitten ensi yönä olisi vähän tasaisempaa…
kimmeli 16. Heinäkuu, 2008
Kun vaan malttaisi, vaikka eihän sitä ole vaihtoehtoja. Odotettu on meinaan jo pitkään ja tänään on SE päivä tai oikeastaan se ilta. Jotain niin kivaa ja ihanaa, että ei meinaa housuissaan pysyä.
Onneksi meni auto katsastuksesta läpi, sillä se tulee täyteen, kun lähdemme klo 20 kohti suurta ja elämyksellistä. YÖllä sitten vielä takaisin. Aion laittaa vaaleanpunaisen T-paidan päälle niin kuin illan henkeen kuuluu ja ottaa ilon irti!
Kerron illan tunnelmista huomenissa…ja etenkin sen, missä ja minkä takia olin… Ken arvaa jo nyt, pienistä vihjeistä, niin sopii arvata
kimmeli 23. Kesäkuu, 2008
Reissu tehty ja parasta on aina kotiin paluu. Tosin lapsista ei, kun olisivat olleet viel toisen reissun perään…
Kaikki meni erittäin hyvin ja pahoinvointilääkkeet auttoivat. Sain olla itsekseen laivalla, sillä lapset löysivät heti kavereita ja kävivät vain välillä ilmoittautumassa. Isommat lapset kävivät keskenään seisovassa pöydässä herkuttelemassa ja minä pienemmän kanssa kävimme vain kahvilan puolella.
Laiva oli täynnä ulkomaalaisia, aasialaisia, somaleja, arabialaisia, intialaisia…eli juurikaan ei suomalaisiin törmännyt. Niinpä menin ajoissa nukkumaan, sillä mitään ohjelmaa ei ollut minulle. Lapsille annoin hyttiin tulo-ajan klo 22. Sanoivat hyttiä kopiksi Koppi se olikin, sillä koin ahtaan paikan kammoa…
Kotiin paluu sujui sillä lailla, että Helsingissä otin jäähyn. Juttu oli nimittäin sillä lailla, että kun pääsimme autolle, alkoi se legendaarinen tappelu paikoista! Jo silloin kun me lähdimme kotoa, jouduin pakkaa koko koplan takapenkille, kun eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kuka saa istua edessä. Nyt Hesassa tappelu alkoi siitä, kuka siellä takapenkillä istuu keskellä?? PRKL! Jätin heidät neuvottelemaan ja lähdin pienelle kävelymatkalle. Kun palasin takaisin, olivat paikat löytyneet ja kovin oli vaisua sakkia…hmm
Näin se menee. Tuliaisia on nurkat turvoksissa ja huomenna töihin. Kyllä sitä on ootettukin!
kimmeli 21. Huhtikuu, 2008
Vietin päivän Porvoossa. Olin siellä jo klo 10. Ensin Antiikkimarkkinoilla, mitkä oli vajaassa tunnissa nähty. En ostanu mitään kun ei ollut varaa:)
Sitten sinne ihanaan Wanhaan kaupunkiin. Miten oli ihanaa käppäillä siellä katua ylös ja toista alas ja välillä viistoon ja ihan miten vaan. Kaverini kanssa olin ja se ei jurputtanut - en jaksa kävellä, - tääl ei oo ku vanhoi taloi, epistä, - pahuksen vaikee kävellä jne.
Kirkko oli komia ja edennyt hyvin rempassaan. Toinen puoli katosta paanutettu. Harmi vaan kun kaupat olivat kiinni. Silti kävimme yhdellä kirpparilla ja sitten syömässä. Söin jumalaisen hyvän katkarapusalaatin, missä oli niin topakka kastike, että vieläkin maistuu suussa:)
Kun lähdimme kotio, kävimme vielä yhdellä kirpparilla ja sieltä löysin kannun, Arabian kastikekannun:
Vitsi, että olin iloinen. Soma kannu oli siellä ihan minua varten(porvoon mitta)! Nyt se kaapissani kaikessa rauhassa. Jos jotakuta kiinnostaa, voi arvata, paljonko siitä kärsin?
Matkalla oli moottoritiellä ihan kesken kaiken 60km:n rajoitus! Juma, miks ihmeessä? Mitään syytä ei ollut, eikä muuten sen rajoituksen poistavaa merkkiäkään. Se merkki oli vielä pikkasen liian oudon kirkas, että tuli kyllä mieleen, että nyt on vedetty hölmöä höplästä:) Kummasti jengi vaan vauhtia hiljensi…
kimmeli 14. Huhtikuu, 2008
Eilinen päivä kului rattoisasti Helsingissä, huolimatta siitä, että vettä vaan jaksoi sataa hela dagen. En kastunut, ainakaan pahasti, sillä olinhan autolla.
Aamupäivä meni yhdessä kokouksessa ja sitten heitin vapaalle. Päräytin Kamppiin ja menin moikkaamaan kummipoikaani. Sain auton parkkiin melkein oven eteen ja sit kun viritin sateensuojan, niin se oli sillä kertaa nurin päin. Prkl, eihän hieno nainen aio kastua. Oli ihan hilkulla, etten nakannut koko samperin sontsaa puistikkoon. Milloin ne keksii sellasen sateenvarjon, mikä ei käänny?
Kummipoikani luona oli sitten meitä aikuisia, jotka sivistyneesti joimme kahvia ja puhuimme. Välillä jopa isoilla kirjaimilla, kun mielipiteet vaihtuivat. Yleensä en pidä sellaisesta “väittelystä”, mutta jos on tuntenut muut lähes aina, niin se oli varsin herkullista.
Lähtiessäni menin kivijalan kioskiin ostamaan pastilleja. Ei ollut minun merkkiäni, sokerittomia sellaisia ja myyjäkin puhui niin hoono soomi, että pois alta. Olenko tullut stadiin, missä ei ole karssuvalikoimaa ja vielä tarttis opetella joku muu kieli…heh:)
Mutta - minun on aina pakko päästä välillä stadiin tai muuten tulee vieroitusoireita. Sanokoot kuka ihan mitä lystää, mutta minä vaan pidän siitä kaupungista. Onhan sinne kytköksiä jo niiltä ajoilta, kun tein siellä töitä!
kimmeli 21. Maaliskuu, 2008
…oli eilen illalla. Tajusin, että olin unohtanut jotain työpaikalleni. Tärkeää! Siellä kaikki ovat lukossa, valot sammuksissa ja hälyt päällä. Kun mainitsin tästä työkaverilleni, hän sanoi, että käy hakemassa. Just, yksinkö, no en taida uskaltaa, mutta jos hän lähtisi mukaan, niin sitten.
Tuumasta toimeen. Muutenhan se oli ihan helppoa, sillä avaimet meillä oli ja hälyt osataan laittaa pois päältä, mutta valot. Ne toimivat automaatin perässä eli pimmeetä oli! Tai olihan siellä uloskäynnin hehkuvat lamput ja tietokoneiden punaiset valot… Reippaasti vaan sinne ja kohti kaappia, mistä olin menossa eräitä kansioita hakemaan. Työkaverini haki taskulampun ja pelästyin sitäkin, kun tuli sen kanssa perääni. Hoidimme homman nopeasti kuin murtovarkaat ja äkkiä ulos.
Onneksi en mennyt yksin, sillä sen verran jännittävää se oli. Minun mielikuvitus olisi nähnyt ja kuullut vaikka mitä!
kimmeli 18. Maaliskuu, 2008
Tulipas jälleen käytyä pääkaupungissa. Töitten jälkeen vaan menoksi ja haistelemaan stadin tuulia. On se vaan eri hienoa käydä siellä ja sain kuulla, että moni muukin tykkäsi.
Auto parkkiin, tutulle paikalle, eduskuntatalon ja kansallismuseon väliin ja sitten jalkauduin. Käväsin Forumissa etsimässä postikortteja, mutta ei ensimmäistäkään keräämääni korttia. Sitten kipasin tien yli Sokokselle ja kirjaosastolle, joka oli remontissa! En siis löytänyt kuin kirjoja, ei näkynyt paperitavaraa, ei kortteja! Aikapulan takia en alkanut kyselemään saati etsimään vaan poistuin paikalta vähin äänin.
Taas kipaisin tien yli Lasipalatsiin ja siellä oli Otavan kirjailta. Takki narikkaan ja sitten syömään. Pelkään aina sitä, että on niin gourmeeta, että minulle se on karmeeta, mutta tällä kertaa minua onnisti. Oli jättikatkaravunpyrstösalaattia ja kylmäsavuporotuulihattuja (ihania yhdyssanoja), jonkinlainen kanaparsasalaatti ja jotain kalamössöpatonkeja. Näitä siis söin ja maistui taivaalliselle. Vuohenjuustosalaatin jätin väliin, sanoin kuin skumpan. Join viscyä. Jälkiruuaksi oli joku taikinakupponen, missä oli jotain vaaleanpunaista tahnaa, minkä päällä marja, joka muistutti mansikkaa, mutta oli vadelma ja kokonaisuus ei maistunut miltään!
Varsinainen tilaisuus olikin se kokokohta! Mahdollisimman eteen istumaan ja nauttimaan. Oli kirjailijoita, jotka esittelivät uutuuksiaan ja joita jaksan aina vaan kuunnella. Reilun tunnin kestävä sessio piti sisällään mm. kirjailijat :
Juhani Suomi, joka oli yllättävä hauska ja sujuvasanainen. Tuija Lehtinen, joka on tuottelias ja erittäin hauska. Kirsi Piha, joka on hurahtanut Italiaan. Edellisellä kerralla paikalla oli hänen miehensä, joka oli silloin tehnyt pastakirjan Italiasta. Katja Kallio, joka kertoi uudesta kirjastaan, jota olen muuten juuri lukemassa. Ulla Svensk kertoi kirjastaan Unelmakakut. Voin suositella kaikille, jotka leipomisesta tykkäävät. Lasse J. Laine kertoi ihanasta luontokirjastaan, joka olisi kyllä saatava. Meillä on jo se hänen erityisen hyvä lintukirja. Sitten siellä oli runoryhmä, joka esitti pätkiä äänikirjasta RUNOA. Se olisi kyllä tosi kiva.
Siis kaiken kaikkiaan mukava ilta ja sen kruunasi se, että kävin juttelemassa Katja Kallion kanssa!
