Päivien Kimallusta

Marraskuu 19th, 2008 by kimmeli

Kun tänä aamuna heräsin ja kampesin itteni sängystä, Tytsä suorastaan riensi luokseni, - Koko maa on valkoinen!!! Lunta on tullut!

Ihanaa riemua, jota joka vuosi ensilumi herättää. Muistan kun Tytsä oli  3v ja ensilumi sekoitti niin, että äkkiä vaatteet päälle ja sinne pihalle pyörimään lumessa ja enkeleitä tekemään, kivan kikatuksen säestämänä.

Mutta pojat, mikä meteli nousi, kun sanoin, ettei mennä pyörällä kouluun! Meillä matka on 600m eli ei vaadi pyörää, mutta ovat jotenkin vain lipsahtaneet siihen pyörän käyttöön. Pien Mies lähti ekana pitkin hampain, mutta sen suuremmitta äkseeräyksiä. Pelimies nosti kamalan metakan. Kuinka äiti voikin kieltää pyörän käytön, kun juuri nyt se vasta hauskaa onkin, kun on lunta… Apua, ei menneet ihan meidän mielipiteet yksiin. Äiti minussa oli jo kuvitellut kaikki mahdolliset kaatumiset ja kolaroinnit ja pysyin tiukasti kannassani. Pelimies viskasi kypärän lattialle ja lähti kouluun ovet paukkuen. Niin, sitä tuli taas aiheutettua lapselle pahaa mieltä, mutta se on ihan terveellistä. Eipähän ala sitten armeijassa itkettää, kun käsky käy

Minäkin meinaan lähteä ajoissa iltavuoroon, että saan vähän kävellä lumessa. Miten se lumi tuokin iloa. Paitsi niille, joille mikään ei ole koskaan hyvin…

Marraskuu 14th, 2008 by kimmeli

Nyt se taas elämä maistuu niin makoisalta, jotta! Nousin reippaana aamuun, jonkin mielestä niin harmaaseen, mutta minulle iloa ja riemua täynnä! Vaikka nukuin huonosti ja eilinen pizza mylläsi suolistossa, niin fiilis oli kertakaikkisen upea! Nam

Lähdin ajoissa töihin ja kävelin kaupungin katuja ja nautin, kattelin näyteikkunoita, kävin varaamassa Pelimiehelle parturiajan ja piipahdin kaupassa. Hengitin keuhkojeni kyllyydestä raikasta ja niin ihanaa syysilmaa.

Jalat olivat ihmeissään kun oli kengät jalassa, sillä villasukkalook oli kestänyt viikon. Naama oli ihan puuduksissa viileästä ilmasta, mutta ei sen väliä. Minä olen elossa ja se tuntuu joka solulla!

Lokakuu 29th, 2008 by kimmeli

Tänään olin tavallista kiltimpi itselleni. Kävin hierojalla. Meille töihin tulee hieroja ja sen lavitsalla saa käydä työaikana, mutta maksu menee omasta pussista. Ah,miten oli ihanaa olla miehen käsittelyssä ja sen jälkeen palaa poskilla punaiset läikät…

Töitten jälkeen menin suoraan parturiin ja lyhennytin latvoja. Nyt taas kampa liikkuu ja muutenkin on sillai siistimmän näköinen. Tytsälle varasin ajan ensi viikolle.

Pelimies saapui koulusta. Oli kaikesta huolimatta jäänyt kouluun, kun oli käynyt terkkarilla. Terkkari tuli vasta klo 10, niin kerkesi sitä ennen elvistellä koko luokalle, millaiset ruhjeet oli saanut. Silmät kirkkaana oli pyytänyt anteeksi myöhästymistään, koska oli rypässyt pyörällä Kertoi, että kun oli esitellyt polvessa olevaa reikää, niin kaikki olivat huutaneet UUUH! Terkkari oli sitten paikannut polvea ja kyynärpäätä. Poika itte oli “paikannut” housunsa maalarinteipillä. Housut kärsivät niin, että joutivat roskikseen…

Lokakuu 29th, 2008 by kimmeli

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.

Syysaamu kirpeä koittaa
Yli heräävän kaupungin
Ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin. (V.A.Koskenniemi)

Tämä laulu soi mielessäni, kun kuljen syysaamuisin kaupungin kaduilla. En kulje kouluun, mutta ajatus on sama. Tänä aamuna lähdin ajoissa ja kävelin läpi heräävän kaupungin terkkulaan. Minulla oli taas labrapäivä, sillä huomenna menen sairaalaan. Ei ole hoitopäivää, se on vasta viikon päästä, mutta menen tietokonetomografiaan (kamala sana)

Nautin siitä syysaamujen kirpeydestä, jota on niin ihana hengittää. Kun kaikki kaupat ovat kiinni ja on olevinaan rauhallista, mutta silti jo pientä vilinää, kun ihmiset rientävät töihin. Tänään tuli kiva aamulenkki, kun kävelin ensin labraan ja sieltä töihin. Oli niin virkeä olo.

Tosin, kun pääsin töihin, sain puhelun…pelastuslaitoksen mieheltä, joka asuu meidän naapuritalossa. Pelimies oli kaatunut pyörällä ja tämä pelastava mies oli sen nähnyt ja rientänyt apuun. Tsekannut, ettei ollut murtumia ja laskenut ruhjeet. Soitti sitten minulle. Sain jutella pojan kanssa ja kun tajusin, että on melko lailla kunnossa, niin passitin koulun terkkarille. Sitten soitin rehtorille ja ilmoitin, että poika on hengissä Niin, kun tänä aamuna oli pikkasen pakkasta, niin eikös poika löytänyt pyörällään juuri sen liukkaan kohdan!

Lokakuu 22nd, 2008 by kimmeli

Syyskuu 6th, 2008 by kimmeli

Illalla kun siirryin sohvalta sänkyyn, sain petikaverin. Pienmies vaan halusi tulla äipän viereen ja en hennonut kieltäytyä. Oma peitto oli otettava mukaan, sillä niin minä levottomasti möyrin kaiken yötä ja herään kymmeniä kertoja.

Toisaalta olisi sellainen isompikin Mies ollut ihan mukava, vaikka vain kiinni pitelemään, kun ite ei just muuta jaksa ku maata.

Pelimies tajusi vasta aamulla, että minulla oli ollu velipoika vieressä. Katsoi illalla niin antaumuksella tölsää, ettei huomannut kun peittoja siirreltiin. Se tietää nyt sitä, että hän tahtoo olla ens yönä vieressä

Tulkoot! Ei mee kauaa, ku pojat ei tunge enää äitin viereen. On se kivaa kun joku siinä vieressä on…

Syyskuu 2nd, 2008 by kimmeli

Varaäitini kävi minua tsemppaamassa, hienoa. Kyllä minä taas tän jotenkin vaan selvitän. Kun Pelimies saapui pelireissulta ja kertoi hauskoja juttuja, niin tulipas vaan sellainen äitimäisen kiva olo.

Valmentaja oli kysynyt pelin jälkeen pojilta, oliko heillä ollut kivaa? Pojat olivat kaikki vastaneet. JOO! Joku oli kyllä sanonut, että turha ees kysyä Pelimieheltä, jolla on AINA kivaa.

Siis tämä sen takia, että minun elämäniloni, se pikkujuttu, että aina on kivaa, onkin periytyvää! Olin niiiiiin iloinen, että meinasin ihan saada tipan silmään.

Toinen juttu oli se, että Pien Mies haluaa rahaa, hommatakseen huomiseksi äidille viinirypäleitä (kiitti Oben).

Kolmas juttu, Mies! Voi olla, että me jälleen tapaamme. Kyllä sitä miehen seurassa tuntee itsensä niin naiseksi:)

Elokuu 31st, 2008 by kimmeli

Niin, jollen vielä ole tehnyt sitä selväksi, niin minun on nyt vaan pakko elää sillai ku viimeistä päivää, kun ensi viikolla menen taas hoitoihin ja sitten ei niin jaksa elää… heh, no elänhän minä sittenkin, mutta hitaasti…

Tänään olin sitten Loviisassa, Wanhassa Wara Parempi-messuilla. Aamuysiltä polkasin taas kaasua. Matkalla nappasin ystäväni kyytiin ja sitten hippulat vinkuivat.

Tämä otos on Raatihuoneen parvekkeelta. Kävimme siellä vähän huiskuttamassa, no, ei kukaan nähnyt

Kiersimme näyttelykohteita ja tässä matkalla erääseen kohteeseen puiston halki, niin nättiä!

Kohteet olivat siis ihmisten asuntoja. Aivan upeasti rempattuja/entisöityjä. Tämä makuuhuone oli niin ihana, että olisi heti tehnyt mieli hypätä sänkyyn

Tämä tornitalo oli taiteilijan talo.Huoneet päällekkäin ja kuvittelin jo kuinka kiva talo meille….Lapset saisivat yläkerran ja minä alakerran.

Viimeisin kohde oli kauempana ja menimme sinne autolla. Oli sitä jo tullut käveltyäkin, kun olimme Loviisassa reilut 6h. Kissa oli löytänyt tosi mukavan paikan. Nuo tyynyt olivat myytävänä ja viime vuonna ostimme sellaiset tyynyt. Nyt vain kuvasin tilannetta, kuinka kissikin oli hiffanut, miten ihana tyyny.

Kotimatkalla käytiin vielä yhdessä antiikkikohteessa, missä joimme leivoskahvit. Päivä alkaa olla pulkassa. Voi sanoa, että seikkailija on väsynyt, mutta onnellinen!

Elokuu 30th, 2008 by kimmeli

Niin, todellakin, minulla oli miesvieras! Rasti seinään tai kattoon… Kummasti se vaan piristi, sillä olen nyt hyvin syötetty, juotettu, passattu ja… joo, harvinaisen kiltti Mies

Tuli mm. käytyä pesäpallo-ottelussa!? Eka kerta eli melkoinen elämys. Juuri mitään en ymmärtänyt ja pallo oli aina hukassa. Vettä satoi, mutta katoksen ansiosta ei kastuttu.

Elokuvissa kävimme myös ja mitä tuli nähtyä - MammaMia uudestaan, sillä on se nyt vaan sen verran ihana leffa! Voisin ehkä vieläkin sen mennä katsomaan tai jos nyt vaikka odottelisi DVD:tä.

Niin ja sitten, miten minua onkin syötetty, niin kuin ei ikinä ja juomaa myös…ja… no, nyt Mies on mennyt pois ja minä palaan jaloilleni. Voi olla, että me tapaamme vielä, jonain päivänä…

Lähden hakemaan lapsia ja elän taas äidin elämää. Elän päivän kerrallaan, onnellisena siitä, että olen olemassa.

Elokuu 27th, 2008 by kimmeli

Vietän lomaa. Yksin. Mahtavaa. (lapset ovat ulkona, omilla teillään)Silitän pyykkiä ja miten swengaa. Sami Pitkämön kanssa menee ihanasti. En ole mikään lällyjen rakkauslaulujen kannattaja, mutta Pitkämöä kuuntelee ilokseen. Elämä maistuu ainakin mansikoille. Kuka uskaltaa koklata, niin ihan kivasti alkaa lanne vatkata ja mielikin keinuu.

Hyvää esivalmistelua huomiseen Miehen kohtaamiseen. Ajan kohtauspaikalle toiseen kaupunkiin ja mitä sitten, se jää nähtäväksi. Hauskaa ja jänskää