Päivien Kimallusta

Joulukuu 27th, 2008 by kimmeli

Olen koko päivän ollut yksin, mutta en yksinäinen.

Luin koko aamupäivän, kuuntelin radiota. Jotenkin ärsytti, että miksi melkeinpä joka radiokanava vähän väliä soittaa pari sekuntia joka biisiä. Siitä tulee niin ärsyttävä potpuuri, että sitä vain ihmettelee, ketä sellainen palvelee???

Iltapäivällä lähdin taas ulos. Tarkoitus oli hakea kaupasta leipää. Kävin ensin katsomassa mihin aikaan kauppa menee kiinni ja sitten jatkoin matkaa. Tapasin erään ystäväni ja jäin hänen kanssaan suustani niin pitkäksi aikaa kiinni, että alkoi palella, vaikka olin pukeutunut kuin michelinukko. Oli pakko mennä kahville lempikahvilaani. Luin siellä iltapäivälehden…

En perusta iltapäivälehdistä, koska minusta niitten moraali on ihan sukasta. Jutut tyhjänpäiväisiä pinnallisia juttuja. Plaah! Mutta mikä jäi mieleen- aivastus! Uutinen siitä, että jos ihminen ajattelee seksiä, sitä alkaa aivastuttaa? Meinas alkaa naurattaa, sillä minua aivastuttaa melko usein… No, myönnettäköön, ajattelenhan minä seksiä, päivittäin. Onko sellaisia olemassa, jotka eivät ajattele? Miten sitten on  selitettävissä se, kun  herään joskus yöllä siihen, että minulla on tirskukohtaus!!! Se ei mene ohi, ennen kuin otan allergilääkkeen eli nyt sitä voisi sanoa ehkäisypilleriksi

Kävelin sitten vielä lenkin ja kattelin pareja, joita tuli vastaan. Mietin, haluaisinko kävellä jonkun kanssa käsikädessä… En. Joskus halusin, enää en. Olen ihan tyytyväinen, jopa onnellinen, ollessani yksin, sillä en koe oloani yksinäiseksi.

En muuten saanut leipää. Kaupan leipähyllyt olivat täysin tyhjät, ei murun murua. Ostin taas olutta, viljatuote sekin ja nyt sauna päälle!

Marraskuu 24th, 2008 by kimmeli

Minä tykkään talvesta ja lumesta. On niin raikasta ja puhdasta ja muutenkin mukavaa. Vaan sitä marinaa en ymmärrä!!! Kun on niin kamala ilma ja mihkään ei mieli tee lähteä, kukaan ei tee lumitöitä ja teitä ei aurata, tuulee ja on kylmä jne. Yritä siinä sitten olla iloinen, kun on lunta! Olen silti. Joka vuosi se talvi vaan tulee eikä sen pitäisi mikään yllätys olla. Sitä voi pukeutua sään mukaisesti, niin on ihan mukavaa olla ulkona.

Pahimmat valittajat saavat minut nostamaan kytkintä. Sillä muutoin tekisi mieli sanoa tai kysyä, että onhan sitä asioita, joista voi olla kiitollinen. On ruokaa ja katto pään päällä, on töitä ja terveyttä ja vaikka mitä. Mikä ihme pistää ihmiset jatkuvasti marmattamaan? Niin, ja nyt minäkin marmatan

Alituinen valittaminen se vie energiaa ja saa minut epäilemään, onko valittajalla joku ongelma, jota purkaa valittamisella? Elämä on paljon helpompaa, kun ottaa iisisti, nauttii siitä mitä on eikä jurputa siitä mitä ei ole. Jokaisella on kuitenkin jotain, mistä olla kiitollinen! Olen siitä aivan varma.

Marraskuu 5th, 2008 by kimmeli

Rva Lypsy nakitti minut tähän, joten ihan pakko alkaa tekemään paljastuksia! Vapiskaa….

Tehtävänanto: “Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä.
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.
Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.” En haasta ketään, mutta yllytän kaikkia, ketä suinkin vain kiinnostaa ja toivottavasti mahdollisimman monia kiinnostaa

Muutama paljastus minusta.

1. Olen äärimmäisen turhamainen, meikkaan joka päivä ja pidän siitä. En ota korviksia ja sormuksia tai mitään koruja pois kuin pakon edessä.

2. Nautin tavattomasti yksinolosta, enkä ole koskaan kärsinyt yksinäisyydestä, pikemminkin siitä, että en ole saanut olla yksin.

3. Juon kahvin kerman kanssa ja sokeripalan läpi ryystämällä. Jos sokeria jää suuhun kahvin loppuessa, sylkäisen sen jämän kuppiin.

4. En vedä verhoja yöksi ikkunaan, paitsi omassa huoneessani ja sielläkin siksi, että olisi pimeää. Minua ei siis häiritse, jos naapurit näkevät meille. En usko olevani niin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen, että joku jaksaisi meille tiirailla.

5. Pidän silittämisestä ja tiskaamisesta, mutta pölyjen pyyhkiminen on ihan sukasta.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta nämä sieltä kesyimmästä päästä. Jos nyt joku mahdollisesti intoutuisi kertomaan omista omituisuuksistaa, niin voisi vaikka kommentilla nakata, että pääsis tsekkaamaan.

Marraskuu 4th, 2008 by kimmeli

Tänään oli taas sellainen työpäivä, etten olisi millään malttanut lähteä kotiin. Töitä olisi piisannut, samoin intoa. Johtui varmaan siitä, että vein aamulla auton renkaiden vaihtoon ja kävelin kaupungin läpi töihin. Sain ihanan annoksen raitista ilmaa

Jäin siis ylitöihin ja oli mukavan rauhallista puuhastella, kun aamuvuoro oli lähtenyt kotiin. Sinänsä ihan ok, koska olen vielä huomisen töissä ja sitten sairaalaan, viimeiseen hoitoon…

Kun hain auton, niin sain sitten kuulla, että tämä on se tapaus, kun on jo maksettu! Huuli pyöreenä änkytin, WHAT? Joo, joku herrasmies oli käynyt maksamassa… Joo, no, se ei ollut salainen ihailija vaan isäni Marmatin jo siellä huollossa, että voi jehna, olisin kyllä itekkin maksanut. Sain kuulla, että saan toki maksaa toisenkin kerran, jos siitä tulee hyvä mieli. Ihan niin hyvää mieltä en kuitenkaan ottanut niskoilleni. Sen sijaan ripitin isäni, jonka autotalliin vein kesärenkaat. Olen jo niin iso tyttö, että on kyettävä itsekkin hoitamaan ja huoltamaan niin autonsa kuin asiansakin.

Näin minut on kasvatettu ja vanha koira ei uusia tapoja opi. Minulla on niin kova pärjäämisen tarve…

Lokakuu 27th, 2008 by kimmeli

Niin se vaan on. Voin vakuuttaa, etten ole vuosiin sanonut, että minua vituttais. Kun ei niin ei. Josku joku ottaa pattiin, mutta kun en anna sen häiritä, se menee ohi.

Olen niin itserakas, että haluan elää mukavaa elämää, niin että minulla on hyvä olla. Jos vituttaa, ei ole hyvä olla, joten vältän sitä.

Enkä sillai ymmärrä, mikä minua voisi vituttaa. Jokainen päivä on mahdollisuus ja en juurikaan haaveile, ainakaan tosissani. Minulta ei puutu mitään. Kaikkea tarpeellista on ja mitä minulla ei ole, niin mitä sitten. En usko, että olisin yhtään sen onnellisempi jos minulla olisi sitä sun tätä.

Avioeroni myötä jouduin laittamaan asioita uudestaan järjestykseen ja nyt ne sitten ovat oikein hyvässä järjestyksessä

Lokakuu 13th, 2008 by kimmeli

Tuskin ketään kiinnostaa, mutta kerron silti minun viisiä asioitani.

Nappasin jutun Hymykuopan laidalta.

Viisi asiaa pakastimessani:

1. Valmiiksi paistettua jauhelihaa

2. Ranskalaisia (perunoita)

3. Jääpussi (kuhmuja ja kolhuja varten)

4. Viime jouluista kinkkua

5. Vihannessekoituksia

Viisi asiaa vaatekomerossani:

1. Postikorttikansioita

2. Isoja kirjekuoria

3. Laatikollinen kortteja

4. Tapettirulla

5. Joo, on siellä vähän vaatteitakin

Viisi asiaa autossani:

1. Rukari (millä saan antennin irti, kun vien auton suihkuun)

2. Räsymatto takapenkillä (suojaamassa autoa lapsilta ja tuomassa kodikkuutta)

3. Viltti (kesäteatterireissuja varten)

4. Viime vuonna kuolleen hamsterimme lääkkeet (on vain jääneet)

5. Aurinkolasit

Viisi asiaa käsilaukussani:

1. Hammastikkuja

2. Kalenteri

3. Peili

4. Huulipuna

5. Kynä

Jos nyt joku innostuu, niin voipi kertoa omistaan, mutta en värvää ketään, ettei ala maistua pakkopullalle.

Lokakuu 12th, 2008 by kimmeli

Tänään olen tehnyt kotihommia. Pakko vaan painaa, että saa sitten viikon jotensakin levollisesti maata. Onneksi tiistaina on vapaapäivä, että kerkee vielä saada torpan siihen kuntoon, että voi keskiviikkona mennä tiputukseen ja sen jälkeen vaan maata. Se on vaan olevinaan helpompaa, jos ei koko ajan ajattele, kuinka tarttis imuroida. En halua lapsiakaan niin kuormittaa, kun niille on siinä jo ihan tarpeeksi kestämistä kun äiti on poissa pelistä.

Tänään, kaiken touhun välissä on tekstaillut Miehen kanssa, nam. Aika kivaa. Jos vaikka jo parin viikon päästä voitaisiin nähdä, niin olishan se aika eetvarttia.

Hain tytsän asemalta. Juna oli lähtenyt myöhässä ja oletin, että tuleekin myöhässä. Olin ottanut bisserahan mukaan, että voisin odotellessa käydä sen hörppäämässä. Hah, juna olikin ajoissa ja sain juosta, että kerkesin lasta vastaan. No, janohan siinä tuli ja sanoin tytsälle, että nyt mennäänkin olusille Samalla vaihdettiin jo kuulumiset, miten matka oli mennyt. Hyvin!

Sitten kotio ja takas kotihommien pariin.

Syyskuu 28th, 2008 by kimmeli

Haluaisin päiväsaunaan, mutta kukaan muu ei lämpene ajatukselle. Jo aamusta on ollut niin nuhjaantunut olo, että sauna tekisi, tai voisi tehdä ihmeitä. Lapset kattelevat minua kuin vierasta sikaa, kun ehdottelen saunaa. Ei saunaan voi mennä kuin illalla! Miksei, onhan uimahallissakin sauna päällä aamusta iltaan…

Taidan silti painaa nappia ja odottaa saunan lämpenemistä, vaikka ei kukaan muu sitten lämpenisikään. Jos Mies olisi täällä, uskoisin saavani hänet houkuteltua tai edes lämpenemään

Syyskuu 23rd, 2008 by kimmeli

Tänään oli taas yks erityisen ihana työpäivä! Siis todella nautin, joka hetkestä. Päivä alkoi jo 8.30, kun olin junalla vastassa vierasta, jota “hoidin” koko päivän. Saatoin hänet 19.25 junaan, kävin töissä vielä ja jäin sairaslomalle.

Huomenna menen taas sairaalaan heti aamusta. YHTÄÄN ei kiinnosta, ei innosta, mutta pakkohan se on mennä hoitoa saamaan. Hoitoa, jonka jälkeen olen taas niin kovin kipeä. Voi olla, että en ihan kamalan aktiivisesti kirjoittele, kun keskityn pysyttelemään vain elossa. Siinä on kaikki. Se jurpittaa, mutta sitten kun se helpottaa ja olo alkaa kohentua,  olen taas hyvin, hyvin, iloinen!

Syyskuu 2nd, 2008 by kimmeli

Minua on usein hämännyt sinkku-sanan huoleton käyttö.

Naimaton henkilö, joka ei ole avioliitossa tai muussa vakituisessa parisuhteessa. Sanana “sinkku” on vakiintunut arki- ja puhekieleen ja korvannut mm. vanhanpiian ja -pojan.(Wikipedia)

Entäs jos on jo naitu, pariinkiin otteeseen ja on lapsia??? Miten eronnut voi olla vanhapiika/-poika? No, voihan se olla, jos ei ole lapsia. Kun minun eka avioliittoni mureni, ei ollut lapsia. Sen jälkeen olin kyllä villi ja vapaa. Toinen avioliitto kun hajosi, olin kahden lapsen äiti ja lyllersin kolmas lapsi sisälläni. Siitä oli sinkkuus kaukana.

Lapset tekevät sen, että en ole sinkku, en ole villi ja vapaa tekemään kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Siis isoja juttuja, koska kaikkea pienempää hauskaa teen kaiken aikaa.

Miehien en ole sillai kuullut viljelevän tätä sinkku-sanaa, joille se kyllä paremmin sopii, koska harvemmin he ovat yksinhuoltajia. Jos nainen lemppaa miehen tantereelle, jää lasten kanssa ja on sitten niin sinkkua, niin jotenkin se vaan minusta tuntuu oudolle.

No, se vaan oli minun mielipide näin aamutuimaan, kun heräsin ennen sian pieremää ja pää oli täynnä kaikenlaista sälää. Taidan piakkoin lähteä heräävän kaupungin läpi labraan verikokeisiin.