Huhtikuu 18th, 2008 by kimmeli

Kuka ei ole lukenut sitä? Tuulen varjo on niiiiin hyvä kirja, että kaikkien itseään kunnioittavien tulisi se lukea. Kirjailija

Carlos Ruiz Zafón

kirjoitti erittäin hienon kirjan, jota myytiin ihan kipeesti ympäri maailmaa.

Luin sen ja minusta tuntui, että mikään kirja ei sen jälkeen enää tunnu missään. Ihan oikeesti oli sen lukukokemuksen jälkeen sellainen olo, että nyt en voi enää ikinä lukea mitään:( Onneksi se meni ohi ja on pakko kertoa, että olen lukenut vaikka mitä.

Iloinen uutinen onkin se, että tämä loistelias kirjailija on pykänyt ilmoille uuden kirjan ja nyt sen kirjan käännöksistä kisaillaan. Jee, jahka se on suomennettu, menen varppina sitä kirjakaupan ovelle aamuyöstä jonottamaan:)

Huhtikuu 12th, 2008 by kimmeli

En ole ikinä käynyt Eremitaasissa, ja kyllä, tahtoo sinne:)

Viimeisin kokemukseni taidemuseosta on Turun taidemuseo ja siellä Dora Wahlroos. Sitä ennen kaikenlaisia pikku näyttelyjä.

Ateneumissa kävin silloin kun siellä oli Edefelt ja hän oli niin ihana. Ei kyllä kahvia tarjoillut

Pariisin Louvressa on käyty myös ja siellä se Mona-Lisa vaan kaiken kansan keskellä hymyili oudosti. Minä järkkynä kattelin, että on se vaan eri pieni. Se taidemuseokierros oli pökerryttävä. Välillä sitä vaan istui tajunnan rajamailla, että voi helkutti ku o paljo tauluja… Pitäisi olla kuukausi Pariisissa ja käydä joka ikinen päivä Louvressa, jos meinaisi kaiken nähdä.

Vincent van Gogh: Hän rakasti elämää (Irving Stone)! Kiitos vinkistä, Dolce, mutta senkin olen lukenut. Taisi olla niitä ensimmäisiä…eli luin sen jo joskus 80-luvun alussa. Vieläkin muistan sen fiiliksen, mikä siitä jäi ja sekin kuuluu suositeltaviin kirjoihin!

Nam, elämä alkaa olla taas yhtä taidetta!

Huhtikuu 11th, 2008 by kimmeli

Sain tänään taulun. Kopion Rembrandtin taulusta Tuhlaajapojan paluu. Niin, siis vain kopion, koska alkuperäiseen ei ole mahdollisuutta:). Se sijaitsee Eremitaasissa ja sitä tuskin kukaan minulle koskaan lahjoittaa.

Taulusta on kirja. Henri J.M.Nouwen: Kotiinpaluu. Kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti tästä taulusta ja siitä, millaisia tunteita se oli herättänyt.

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut taiteesta, etenkin maalauksista, joista on saatavilla taustoja. Minusta on niin mystistä, että joku kykenee loihtimaan maalaamalla jotain niin koskettavaa. Kun saa vielä lukea taulun taustoja, se alkaa elämään ihan uudella tavalla. Niin innoissani olen, että tilasin itselleni oman kappaleen kirjasta. Taulu on nyt seinällä ja olen siitä hyvin onnellinen.

Olen joskus aikoinaan istunut yhessä pannuhuoneessa silloisen työkaverini kanssa ja katsonut yhtä taulua noin tunnin verran. Taulu alkoi elämään meille niin, että puhuimme siitä sen tunnin. Puhuimme siitä, mitä olisi, jos taulu olisi jatkunut johonkin suuntaan ja jos siinä olisi ihminen, millainen se olisi ja minkälainen ilma oli yms. Se oli niin ikimuistettava juttu, että muistan sen fiiliksen vieläkin, vaikka siitä on jo aikaa lähes 30v.

Tauluista kertovia kirjoja on muuten muitakin. Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru ja Susan Freeland: Artemisian rohkeus. Jos jotakuta kiinnostaa, voisi lukea. Otan myös vastaan vinkkejä samantyylisistä.

Maaliskuu 18th, 2008 by kimmeli

Tulipas jälleen käytyä pääkaupungissa. Töitten jälkeen vaan menoksi ja haistelemaan stadin tuulia. On se vaan eri hienoa käydä siellä ja sain kuulla, että moni muukin tykkäsi.

Auto parkkiin, tutulle paikalle, eduskuntatalon ja kansallismuseon väliin ja sitten jalkauduin. Käväsin Forumissa etsimässä postikortteja, mutta ei ensimmäistäkään keräämääni korttia. Sitten kipasin tien yli Sokokselle ja kirjaosastolle, joka oli remontissa! En siis löytänyt kuin kirjoja, ei näkynyt paperitavaraa, ei kortteja! Aikapulan takia en alkanut kyselemään saati etsimään vaan poistuin paikalta vähin äänin.

Taas kipaisin tien yli Lasipalatsiin ja siellä oli Otavan kirjailta. Takki narikkaan ja sitten syömään. Pelkään aina sitä, että on niin gourmeeta, että minulle se on karmeeta, mutta tällä kertaa minua onnisti. Oli jättikatkaravunpyrstösalaattia ja kylmäsavuporotuulihattuja (ihania yhdyssanoja), jonkinlainen kanaparsasalaatti ja jotain kalamössöpatonkeja. Näitä siis söin ja maistui taivaalliselle. Vuohenjuustosalaatin jätin väliin, sanoin kuin skumpan. Join viscyä. Jälkiruuaksi oli joku taikinakupponen, missä oli jotain vaaleanpunaista tahnaa, minkä päällä marja, joka muistutti mansikkaa, mutta oli vadelma ja kokonaisuus ei maistunut miltään!

Varsinainen tilaisuus olikin se kokokohta! Mahdollisimman eteen istumaan ja nauttimaan. Oli kirjailijoita, jotka esittelivät uutuuksiaan ja joita jaksan aina vaan kuunnella. Reilun tunnin kestävä sessio piti sisällään mm. kirjailijat :

Juhani Suomi, joka oli yllättävä hauska ja sujuvasanainen. Tuija Lehtinen, joka on tuottelias ja erittäin hauska. Kirsi Piha, joka on hurahtanut Italiaan. Edellisellä kerralla paikalla oli hänen miehensä, joka oli silloin tehnyt pastakirjan Italiasta. Katja Kallio, joka kertoi uudesta kirjastaan, jota olen muuten juuri lukemassa. Ulla Svensk kertoi kirjastaan Unelmakakut. Voin suositella kaikille, jotka leipomisesta tykkäävät. Lasse J. Laine kertoi ihanasta luontokirjastaan, joka olisi kyllä saatava. Meillä on jo se hänen erityisen hyvä lintukirja. Sitten siellä oli runoryhmä, joka esitti pätkiä äänikirjasta RUNOA. Se olisi kyllä tosi kiva.

Siis kaiken kaikkiaan mukava ilta ja sen kruunasi se, että kävin juttelemassa Katja Kallion kanssa!

Maaliskuu 1st, 2008 by kimmeli

Vein eilen illalla lapset isälleen ja vietän lukuviikonloppua. En siis aio pukeutua, vaan käpelehdin pyjamassa ja aamutakissa, luen ja luen!

Yöllä heräsin ennen kolmea…sanovat, että se on keski-ikäisten naisten “ongelma”. Minusta se ei ole ollenkaan ongelma, sillä räppäsin valot ja luin toista tuntia. Oikeastaan minut varmaankin herätti lievä kurkkukipu, jota nousin vahtimaan, ettei vaan pääsis yllättää sairastumaan:). No, luin sitten Anja Snellmanin Lemmikaupan tyttöjä ja välillä lukaisin uusimman Glorian Antiikki-lehden. Ennen viittä panin uudestaan maata.

Aamulla lukeminen jatkui, ensin sanomalehdellä ja sitten paneuduin novellikässäreihin, joita piisaa, sillä olen antautunut raatiin…huh! Yhteishyvä meni siinä välissä ja sitten otin taas käsiini Lemmikaupan tytöt, mikä on erittäin hyvin kirjoitettu. Aihe on rankka ja jotenkin sitä kaiken aikaa juuttuu miettimään, että mitäs jos minun tyttöni ajautuis moiseen tyttöbisnekseen…kertakaikkiaan kamalaa! Snellman kirjoittaa kuitenkin todella hyvin ja mukaansa tempaavasti. Joten ei kun jatkamaan…

Tammikuu 17th, 2008 by kimmeli

Kirja-ale alkoi… Olisikohan oltava menemättä. Kun kirjoja on nurkat turvoksissa ja kirjaston kirjojakin on vinot pinot. En voisi kuitenkaan olla ostamatta jotain herkkupalaa. Olen vuosien mittaan ostanut tosi monta ihanaa kirjaa, joita en ole sitten “raaskinut” lukea. Minä säästän pahan päivän varalle. Jos vaikka katkaisen koipeni, enkä pääse liikkumaan, niin omasta hyllystä löytyisi luettavaa.

Sitten minulla on niitä kirjoja, jotka olen joskus lukenut kirjaston kirjana, mutta kun ovat olleet niin HYVIÄ, on ollut pakko saada myös omaan hyllyyn.Tämä voi kuulostaa kornilta, mutta minusta tuntuu hyvälle omistaa kirjoja, joista olen tullut erityisen hyvälle mielelle.

Erikseen on sitten vielä ne kirjat, joissa minulla on omistuskirjoitus! Niistä kerroin vakuutusvirkailijalle kotivakuutusta tehdessäni, ettei ne ole rahalla korvattavissa. Niissä on roppakaupalla tunnearvoa. Olen tavannut kirjailijan, jolta olen sen omistuskirjoituksen pyytänyt. Niin ollen se kirja on tavallaan muisto siitä tapaamisesta.

Olisi ihanaa jos olisi niin iso koti, että olisi oma kirjasto, mitä voisi kartuttaa, hoitaa ja sen kokoelmaa hoitaa. En ole kyllä koskaan laskenut omia kirjojani, sillä minulle riittää, että niitä vaan on!

Tammikuu 15th, 2008 by kimmeli

Minä olen ujuttautunut Salaiseen Kirjakahvilaan ja saanut sieltä Salaisen Kirjaystävän. Tänään sain Salaisen Kirjapaketin:)

Nam! Olin iloinen. Sain paljon postia, sillä tiistai on yleensä sellainen paras postipäivä. Huomasin paksun kirjeen, jossa ei ollut lähettäjää, jee, jätin sen vimpaksi. Mitä sieltä sitten löytyikään, kirja, kortteja ja namia!

Joulukuu 25th, 2007 by kimmeli

Muutamat lukemani kirjat ovat osoittautuneet pelastuskirjoiksi. Olen aina lukenut ja en tulisi päivääkään toimeen ilman kirjoja. Luen säännöllisesti ja se on elinehto eli vertaan sitä syömiseen ja nukkumiseen. Tuskin voisin kuvitella, miten olisin selvinnyt elämässäni ilman kirjoja. On ollut kriisitilanteita, joista olen selvinnyt juuri jonkun kirjan ansiosta.

Muutamia mainitakseni, niin eräs on John Irwing: Oman elämänsä sankari. Olin töissä vieraalla paikkakunnalla ja työkaverit olivat ihan pepusta. Minut eristettiin täysin heistä. Jaksoin aina työvuoroni loppuun sillä, kun tiesin, että minua odottaa kämpillä se kirja. Sen kirjan ajatteleminen aina antoi virtaa ja jaksoin painaa. Se kirja auttoi minua unohtamaan paskan työn ja antamaan siten levollisen unen. Vieläkin kun katson sitä hyllyssäni, minulle tulee siitä hyvä mieli.

Avioeroni aikaan, kun olin niin surullinen ja niin kovasti raskaana, minut pelasti Seitsemännen portaan enkeli(Frank McCourt). Se valoi lohtua siitä, että minulla on kaikki kuitenkin niin hyvin, kun meillä on ruokaa ja lämmintä. Minulla ei ole aihetta valittaa, vaikka suru olikin niin syvä.

Sitä surua hälvensi lisäksi Jari Tervo: Minun sukuni tarina. Upposin sen kirjan lumoon ja se antoi minulle niin paljon muuta, etten olisi niin itkenyt.

Nämä kirjat ovat muiden kirjojeni joukossa ja aivan kuin loistaisivat sieltä minulle:) Monia muitakin kirjoja on ja monella on tarinansa ja voin kertoa niistä lisää, joskus, kun tuntuu siltä.

Kirja minulla on aina mukana. Laukussa aina joku pienempi ja yöpöydällä vino pino ja monta kirjaa on menossa yhtäaikaa, ahneuksissani:)