Marraskuu 19th, 2008 by kimmeli
Tässä kun sai ne hoidot vihdoinkin päätökseen, niin tuli olo, että jos nyt edes jonkin aikaa menisi sillai ihan tavallisesti. Olisi sellaista normaalia ja tasapaksua arkea, josta niin tykkään. Mutta Ei!!!
Isäni soitti minulle tänään töihin ja kertoi äidin joutuneen sairaalaan. Äiti oli mennyt aamusta ihan liikuntakyvyttömäksi ja ei ollut osanut kunnolla puhuakkaan. Isä oli soittanut ambulanssin ja sitten sairaalaan. Siellä äiti nyt on ja huomenna saadaan tietää, mikä mättää, kun tulee kokeiden tuloksia.
Lapseni ottivat asian paljon raskaammin kuin minä, joka olen niin “tottunut” siihen, että äitillä on aina joku sairaus. Pieneltä mieheltä pääsi itku ja minun oli sitä lohdutettava. Mamma on heille monin verroin tärkeämpi kuin minulle. Olemmehan saaneet niin erilaista kohtelua.
Soitin veljellenikin ja hänkin tuntui ottavan asian kovin lunkisti. Ei ollenkaan ollut huolestunut, vaan epäili, että kaikki johtuu taas jostain nestetasapainon häiriöstä tms. No, katellaan. Minäkään en aio yöuniani menettää, sillä uskon, että kaikki on Korkeimman kädessä.
Marraskuu 19th, 2008 by kimmeli
Kun tänä aamuna heräsin ja kampesin itteni sängystä, Tytsä suorastaan riensi luokseni, - Koko maa on valkoinen!!! Lunta on tullut!
Ihanaa riemua, jota joka vuosi ensilumi herättää. Muistan kun Tytsä oli 3v ja ensilumi sekoitti niin, että äkkiä vaatteet päälle ja sinne pihalle pyörimään lumessa ja enkeleitä tekemään, kivan kikatuksen säestämänä.
Mutta pojat, mikä meteli nousi, kun sanoin, ettei mennä pyörällä kouluun! Meillä matka on 600m eli ei vaadi pyörää, mutta ovat jotenkin vain lipsahtaneet siihen pyörän käyttöön. Pien Mies lähti ekana pitkin hampain, mutta sen suuremmitta äkseeräyksiä. Pelimies nosti kamalan metakan. Kuinka äiti voikin kieltää pyörän käytön, kun juuri nyt se vasta hauskaa onkin, kun on lunta… Apua, ei menneet ihan meidän mielipiteet yksiin. Äiti minussa oli jo kuvitellut kaikki mahdolliset kaatumiset ja kolaroinnit ja pysyin tiukasti kannassani. Pelimies viskasi kypärän lattialle ja lähti kouluun ovet paukkuen. Niin, sitä tuli taas aiheutettua lapselle pahaa mieltä, mutta se on ihan terveellistä. Eipähän ala sitten armeijassa itkettää, kun käsky käy 
Minäkin meinaan lähteä ajoissa iltavuoroon, että saan vähän kävellä lumessa. Miten se lumi tuokin iloa. Paitsi niille, joille mikään ei ole koskaan hyvin…
