Päivien Kimallusta

Marraskuu 10th, 2008 by kimmeli

Olen jo ollut tunnin pystyasennossa, hurraa! Nukuin hemmetin huonosti, sillä ihan koko yön näin painajaista, että veljeni kuoli. Heräsin välillä, join vettä ja kun nukahdin, sama uni jatkui Aina herättyäni koko kroppa oli ihan jumissa ja joka paikkaan juili.

Liekö sillä ollut merkitystä, että veljeni vaimo soitti eilen illalla ja minulla tuli niin ikävä heitä. Näemme vasta ensi vuoden puolella, kun menen heidän luokseen. Odotan sitä jo innolla, kunhan nyt ensin saadaan joulut alta pois ja palataan joulun jälkeiseen arkeen.

Nyt odotan aina huomista, että josko huomenna olisi jo parempi olo. Sitä haluaisi niin jo puuhastella kaikkea, mutta kun ei vaan ole virtaa. On kurjaa pyytää lapsia koko ajan tekemään. Ihan kuin sitä itse olisi niin saamaton ja laiska.

Isänpäivä meni… Laitoin isälleni onnittelut tekstarilla ja kerroin, että lapset hoitavat loput, kun minä olen vähän kippee. Niin sitten lapset veivät kukat, kortit ja lahjat ja oli ollut ihan mukavaa. Minä en saanut mitään vastausta…