Päivien Kimallusta

Lokakuu 17th, 2008 by kimmeli

No niin, kyllä onkin maattu. Keskiviikkona oli sairaalapäivä ja kun sieltä pääsi kotio, on vain sänkyä halattu. Eilen jaksoin kammata hiukset, mutta tänään vasta sain kerättyä itteni sillai kasaan, että pääsin suihkuun. Ärsyttävää! Olisi  niin paljon kaikkea kivaa puhdetta, mutta kroppa ei vaan jaksa olla mukana. Liikkeet ovat kuin mummulla ja muutenkin kaikki käy vähän hidastetusti.

Piikin sain eilen. Sekään ei ollut pala kakkua, kun ihana naapurini oli sitä apteekista hakemassa, niin sitä ei ollut siellä, vaan se oli tilattava. Eilen se sitten saapui matkahuollon kautta ja lapset kävivät sen apteekista ahkemassa. Illalla ystäväni hoitotäti kävi minua sitten piikittämässä. Se olikin sellainen varmuuspisto, ettei vaan viimeinen hoito menisi kiville.

Lapset menevät tänään isänsä luokse. Vain yhdeksi yöksi. Tulevat taas huomenna minua ilostuttamaan. Pien mies tulee aina silittämään poskea ja sanoo: - voi äiti-parkaa. Hih, no siltä minustakin välillä tuntuu, vaikka ens viikolla aion olla taas voimieni  tunnossa!