Go to content Go to navigation Go to search

Huomioita terkkulasta

Lokakuu 14th, 2008 by kimmeli

Menin labraan ja pääsin melko nopeasti sisään. Niin minulla jäi sitten luppoaikaa ennenkuin olin menossa Pienen miehen open juttusille. Menin kahvioon ja aloin lukea. Samalla seurasin sisään tulevia ja ulos meneviä ihmisiä. Meni ihan rauhallisesti, kunnes sisään tuli Pelimiehen ikäinen poika, joka oli loukkaantunut koulun jumppatunnilla. Nojasi äitiinsä ja itki. Se riitti, minulla tuli heti vedet silmiin kun ajattelin, kuinka siinä olisi voinut olla minä ja Pelimies. Jatkoin lukemista, kunnes kuulin sen pojan huudon. Laittoivat ilmeisesti olkapäätä paikoilleen. Kamala tuskan huuto ja minun oli lähdettävä…Pakenin vessaan kuulemasta sitä ääntä, kun samalla mietin, eikö sitä lasta olisi voinut ensin jotenkin puuduttaa.

Kun olin lähdössä vessasta, siis Naisten vessasta, huomasin peilitasolla pahvisen esittelykotelon “Erektiovaikeuksia?”. Kotelo oli tyhjä. Siis onko naisillakin erektiovaikeuksia, vai oliko joku mieskin piipahtanut siinä vessassa tai sitten monella naisella on erektiovaikeuksista kärsivä mies. Mitä siinä kotelossa sitten oli ollut, jäi pimentoon.

Vanhempain iltaa pukkaa

Lokakuu 14th, 2008 by kimmeli

Vapaapäivän kunniaksi yritän saada pöytäni siivottua ja siinä samalla koko torppaa vähän siistittyä.

Nyt olen hörppinyt mustaherukkamehua, sillä labraan olisi mentävä ja haluan hyvät lukemat :) Ihan jo senkin takia, ettei tarttis sitten piikittää, jos leukkarit on huonona. Aion reippaasti vielä kävellä sinne, kun sekin kuulemma antaa paremmat lukemat.

Sitten onkin Pienen Miehen open tapaaminen ja illemmalla Tytsän koululla vanhempain ilta. Kyllä sitä vaan kiittelee, ettei ole enempää lapsia. Samaan aikaan kun olen vanhempain illassa, olisi Pelimiehen futiskauden päättäjäiset ja sinnekin olisi hyvä mennä. Vaikeaa on kyllä jakaantua. Jospa kerkeisin edes loppuun, jos lähtisi ajoissa sieltä vanhempain illasta…

Vanhempain illat ovat ihan sukasta! Aina joku superäiti (tai vielä pahempaa, superisä!) alkaa siellä tärkeilemään ja millään ei jaksa sellaistaa jonnin joutavaa pälinää. Minusta kun lasten kasvattamisessa pärjää maalaisjärjellä ja se sellainen turha hössöttäminen kaivoon!