Päivien Kimallusta

Lokakuu 3rd, 2008 by kimmeli

Kävin melko säällisen aikaan sänkyyn, lukemaan. Otin aluksi Petri Tammisen Mitä onni on. Olin sen jo aloittanut, joten luin sen loppuun. Sen jälkeen otin seuraavan kirjan; Raisa Lardot: Matkamies maan. Luin sen loppuun. Sitten otin seuraavan kirjan ja yritin olla katsomatta kelloa. SusuPetal: Taikkarin mäellä. Muutama runo siitä oli lukematta ja luin sen loppuun. Otin seuraavan kirjan; edelleen SusuPetal ja Toinen painos… En lukenut sitä loppuun vaikka olisi kyllä mieli tehnyt.

Jos on muutaman päivän lukematta, käy edellä mainitulla tavalla. Menee överiksi ja sitä intoutuu vaan lukemaan ja ahmii niin, kuin ei ikinä ennen. Oli selvittävä neljän tunnin yöunilla. Sillä, sammutin valot klo 2, mutta pyörin ja pyörin ja mietin ja mietin, mitähän siinä Toisessa painoksessa seuraavaksi tapahtuisi… Se selviää ensi yönä

Petri Tammisen Mitä onni on, on niin ihana kirja, että siinä on vain se vika, että loppui. Pidän Petrin tyylistä tavattomasti ja jos olisin kirjailija, pitäisin Petriä “Jumalasta seuraavana”. Minulla on ollut onni ja autuus tavata Petri ja kuulla, miten hänen kirjansa syntyvät ja siksikin olen ihan lääpälläni siihen lakoniseen tyyliin. Huumori tirsuaa sillai rivien välistä ja pitää naaman koko ajan pienessä virneessä.