Päivien Kimallusta

Lokakuu 2nd, 2008 by kimmeli

Ei muuten, uusista vermeistä huolimatta nukuttanut!? Se on tämä minun hoitoni, joka viskelee miten sattuu. Ens alkuun nukkuu kaiken aikaa ja nyt ei sitten ollenkaan eli kultaista keskitietä ei ole. Havahduin kahden aikaan siihen, kun kattelin kattoon.

Nousin ylös ja ens alkuun kävin pihalla, koska Pelimiehen pyörä oli jäänyt ulos. Roudasin sen varastoon, sillä jatkuvalla syötöllä pihasta nyysitään pyöriä. Sitten hyppäsin takaisin sänkyyn ja asettauduin mukavaan asentoon uusien tyynyjen kanssa ja otin kirjan. Petri Tammisen Mitä onni on? Ihana kirja, jossa myös kirjailija valvoo öitä, joten sain heti vertaistukea Luin reilun tunnin ja sitten yritin taas nukkua. Nousin ylös ennen seiskaa. Kerkee mukavasti puuhastella kaikkea ennenkuin menee iltavuoroon töihin.

Sytostaattihoito on kyllä niin kummallinen, että voisivat jo keksiä sellaiset myrkyt, mistä ei olisi niin paljon kaikkia sivuvaikutuksia. Kaikki vaan heittelee. Yks juttu on maha. Aluksi hoidon jälkeen kaikki pelaa, suorastaan todella hyvin ja juuri kun siihen alkaa tottua, homma kääntyy päälaelleen. Aivan kuin kädet puuskassa päättäisi, että nyt riitti helpot päivät. Sitten aletaan tuskissa vääntämään…joo, paska juttu, mutta niin totta. Oikeastaan tuttua muutenkin, minulle ja erittäin monelle muullekin. (vaikka ei olis mitään hoitojakaan)

Ps. Eilinen petarikauppias muuten toivotti minulle lähtiessäni kaupasta: Hyvää yötä ja kauniita unia!