Päivien Kimallusta

Syyskuu 21st, 2008 by kimmeli

Tänään on vietetty Pelimiehen vanhentumisjuhlaa. Puolelta päivin lähdimme autolla hakemaan poikia kyytiin ja sitten Formula Centeriin. Neljä poikaa asettivat kypärät päähän ja eikun menoksi.

Huimaa kyytiä varttitunnin ajan ja pojat olivat mielissään. Minä en osannut ottaa kuvia, kun vauhti oli niin hirmuinen. Sitten maksoin kyydit ja sen jälkeen meille kotiin syömään jäätelökakkua, sillä minähän en leivo. Teen melkein mitä tahansa, selvitäkseni jauhoisesta maailmasta. Hyvin kelpasi piprut, limut ja jäätelökakut ja minullekin jäi,vaikka luulin, että jään nuolemaan vain näppejäni.

Muuten kyllä aamu lähti jotenkin laiskasti käyntiin ja kone tarvitsi ryypyn. Hörppäsin ruuan jälkeen mustaherukkamehua Päivää piisaa vielä ja lähden pian viemään poikasia koteihinsa. Nyt on kuitenkin rauha talossa, koska pojat menivät pallon kanssa pihalle.

Odottelen tässä kohta valituksia, kun meidän talossa ei lapset saa juur mitään tehdä ja pallon kanssa leikkimisestä on tullut useita valituksia, saati hiekkalaatikolla kuoppien kaivamisesta… Sellaista se on kun joillakin aikuisilla on elämä hukassa, lapsuus unhdettu ja muutenkin paha olla.

Syyskuu 20th, 2008 by kimmeli

Jälleen kotona, väsyneenä, mutta niin onnellisena. Nyt elää taas pari viikkoa näillä fiiliksillä

Keräsin naiset autoon, nuoret taakse ja vanhat eteen. Sitten menoksi, kohti pääkaupunkia ja siellä Kisahallin parkkiin, missä meillä oli parit tärskyt.

Ensinnäkin rakas serkkuni, joka toi minulle Milla Paloniemen albumin En vaan osaa Millan omistuskirjoituksella. Mahtavaa, ja eläköön sukulaiset, joita voi käyttää, kun ei ite kerkee aina joka paikkaan.

Toiseksi, Mies tuli sinne myös. Olin värvännyt hänet hankkimaan Pelimiehelle synttärilahjat. Sitten suutelupalkalla kuskaamaan meitä Hartwall-areenalle, missä pääsimme nauttimaan Mamma Mia!-musikaalista.  Mikä meno, mikä meininki. Siis, jos oli jo kaksi kertaa nähnyt leffan, niin olihan se pakko nähdä ihan live-esityskin. Kädet oli ihan kuumana kun niin tuli taputettua. Olisi mieli tehnyt tanssia ja onneksi loppuvaiheessa sai nousta seisomaan Suomalainen yleisö on aina niin pidättyväistä ja minun tekisi mieli aina laulaa mukana, tanssia ja hillua muutenkin… Noh, onneksi sentään edes vähän ja rempasin varaäitinikin ylös. Ihme, ettei tytöt sanoneet mitään, kuten että -tosi noloo…

Mies tuli meidät hakemaankin ja vei taas autolle. Taisin jäädä vähän velkaa kuljetuksesta, mutta maksan korkojen kanssa parin viikon päästä

Syyskuu 20th, 2008 by kimmeli

Tänään mennään. Minä, tytsä, tytsän kaveri ja minun varaäiti. Kohta lähdetään, joten vähän jo jännittää

Kerron sitten myöhemmin, missä kävimme, miten meni ja ketä tapasimme.

Syyskuu 19th, 2008 by kimmeli

Lähdin ajoissa ja olin sairaalassa liian aikasin ja lääkäri oli myöhässä. Onneksi varaudun aina kirjalla. Nyt oli mukana Susupetal: Taikkarin mäellä. Ainut pelkoni oli, että kerkeän lukea sen loppuun, ennen kuin tulee minun vuoroni. Sitten lohdutin itseäni, että ainahan voin aloittaa alusta, sillä runojahan voi lukea vaikka kuin moneen kertaan. Sitä paitsi nämä runot ovat hyviä ja jotenkin sellaisia, mistä tulee oma nuoruus mieleen. Toiseksi, kun viimeksi olin Turussa, veljeni ajelutti minua Taikkarin mäellä, niin paikatkin olivat tuttuja tai silmiinsä runoissa kuvatut paikat.

Lääkäri oli ylilääkäri, yhtä pullea kuin avustajansa, naisia molemmat. Jouduin puntariin, koska ei ole kotona puntaria, enkä muutenkaan harjoita painon tarkkailua. 57,4kg ja “moittivat” kuopasta mahan kohdalla hih, leikillään sanoivat, ku olivat kuulemma kateellisia. Kiva, minusta on aina mukavaa, että lääkärissä läppä lentää, kun ei se ole aina niin mukavaa siellä käydä. Minua syynättiin ja haastateltiin. Lopputulos oli se, että taidan selvitä hengissä No, ei ollut aikomuksiaan vielä heittää lusikkaa nurkkaan.

Ens viikolla on hoitokerta, jonka jälkeen enää kaksi kertaa ja sitten se on ohi. Melkein ohi, koska sitten tehdään vielä koko kropan tietokonekatsaus. Ei varmastikkaan mikä paha juttu, ja kestän sen siinä, missä kaiken muunkin.

Kun palasin kotiin, hain Pelimiehen ja sitten kauppaan. Vaan ennen sitä ajoimme autokorjaamolle. Auto jotenkin “ravisti” ja halusin sen tarkistaa. Ihanaa, pääsimme melkein heti sisään ja tasapainotettiin renkaat. Ihana paikka, minusta on upeeta käydä korjaamoilla, koska siellä on miehiä ja vieläpä mukavia miehiä Pelimies istui autossa, kun se nostettiin ylös. Minä jäin alas, koska halusin seurata vierestä, mitä autolleni tehdään.

Syyskuu 18th, 2008 by kimmeli

Niin, puhdetta ja hommaa piisasi kaiken aikaa ja minusta se oli varsin mukavaa. Kaiken aamua laittelin posteja ja sitten kipaisin töihin. Melkeinpä saman tien lähdettiin työkaverin opintojen näyttöön(johtajakoulutusta, kääk). Olin työkaverin ominaisuudessa pomon seurana.

Iltapäivällä syömään ja sitten ilta asiakaspalvelussa. Oli ihania asiakkaita ja aika riensi ihan liian nopeasti. Olisin mieluusti ollut kauemminkin, vaikka pimeys oli sillä aikaa hiipinyt kaupunkiin.

Pelimies oli minua vastassa, sillä oli pakko lähteä jugurttikauppaan. Harmi kun viinakauppa oli jo kiinni, eikä kotona kuin vodkaa. No, juonpahan vettä yömyssyksi. Olisin voinut napanterin ottaa, koska huomenna en mene töihin. Menen taas sairaalaan. Onneksi vain tilannekatsaukseen.

Syyskuu 17th, 2008 by kimmeli

Niin, kiva, kun tulin töistä kotiin, oli arki kuumillaan. Tytsä oli mennyt isovanhempien luokse, mutta ne pojat…

Pien mies selitti itku kurkussa, kuinka uimakassi oli hävinnyt! Oli ollut uintia tänään koulussa eikä sitten harmainta hajuakaan, mihin se uimavehekassi oli jäänyt? Minua jo harmitti se kaunis pyyhe, missä oli hirven kuva, mutta poikaa harmitti veikan uimalasit, jotka menivät myös ja Pelimies olisi niistä hyvin, hyvin vihainen.

Sitten huomattiin, että Pelimies oli lähtenyt pelaamaan, mutta, tietokone oli päällä ja pikkuherran puolella kaksi ohjelmaa käynnissä ja salasana mikä lie. Ennen sitä Pelimies oli aterioinut… Liekö tullut todella kiire, mutta kaikki antimet olivat pöydässä. Puhumattakaan vaatteista, repusta yms. jotka kaikki olivat siellä sun täällä.

Korjasin ruuat kaapppin ja roudasin kaiken Pelimiehen muun reksvisiitan hänen sänkyynsä. Sitten odotin. Kun hän saapui, ilmoitin lyhyesti, että TV pysyy tänään kiinni ja huomenna ei avata tietokonetta. Harmittavan ilkeä äiti, mutta joku roti on oltava, ei jaksa joka ikinen päivä samoista asioita juputtaa.

Vellokset keskustelivat sitten niistä uimalaseista, kun Pien mies tuumasi, että jos lähtisi pari hammasta…

- Et kyllä minulle millään hammasrahoilla uimalaseja hanki. Voisinhan minäkin repiä kaikki hampaat, niin tulis vähän enemmän rahaa.

- Sitten voisit niillä rahoilla hankkia tekohampaat ja laittaa ne tyynyn alle, paljonkohan niillä sais?

Ei, kaikkeen sitä on ryhtynytkin, kun maksanut lapsille… tai siis hammaskeiju on käynyt vaihtamassa hampaan rahaksi.

Syyskuu 17th, 2008 by kimmeli

Minua ei ole tarkoitettu palavereihin, joissa kaikki yhteen ääneen valittaa jostain. Yleensä minun mielestä aivan tyhjän päiväisistä asioista. Ollaan periaatteesta eri mieltä ja kaikki mitä esimies on ehdottanut, on ihan sukasta. Yhteisymmärrystä ei löydy. Aina on joku, joka on ehdottomasti ja hyvin vahvasti eri mieltä.

Karkasin kesken pois, kun en vaan jaksanut. Maailma on täynnä paljon vakavampia asioita ja meillä nipotetaan jonninjoutavista. Se ei minun pirtaan mahdu. Uusia asioita tulee, kun ei voida junnata paikallaankaan eikä se minusta ole paha asia ollenkaan. Ihminen on sopeutuvainen, kun vaan on halua. Jatkuva vastarannan kiiskinä olo luulis olevan rasittavaa tai mistä minä tiedän, millasia kiksejä siitä saa. Minä en kuitenkaan jaksa kuunnella, kuinka asioista väkisin tehdään vaikeita.

Onneksi kaikki palaverit eivät ole niin kamalia ruikutussessioita.

Huh, tulipas paasattua, mutta en ota tavaksi

Syyskuu 16th, 2008 by kimmeli

Kolme tuntia kaupoissa!!! En varppina lähe ihan heti uudestaan. Silti tuli tehtyä ostoksia, myös ruokaostokset.

Kengät ostettiin tytsälle, mutta myös minulle. Siis, minulle, joka en olisi edes tarvinnut kenkiä. Lankesin ja nyt on vähän huono omatunto, mutta ihanat kengät. Laitoimme molemmat HETI uudet kengät jalkaan.

Sen jälkeen sitten se takki, joka onneksi löydettiin sen verran halvalla, että saatiin viel huivi ja puserokin. Lupasin, että ihan heti ei osteta kyllä mitään. Niin ja kun tytsä veti ruotsin kokeista 9- niin saipahan kivan palkinnon

Sillä aikaa Pelimies oli ollut omilla housuostoksillaan. Oli mennyt ostamaan niitä housuja, joita oli jo kauan haaveillut. Juuri hänen koossa, joita oli vain ne yhdet, oli pieni reikä. Myyjä oli kysynyt monta kertaa, oletko ihan varma, että haluat ne? Poika oli inttänyt, että haluaa ja niin oli sitten saanut 40% alennusta! Wau!

Syyskuu 15th, 2008 by kimmeli

Lähdin aamulla jo ennen kahdeksaa ja palauduin klo 21 jälkeen. Semmonen työpäivä, oikein näpsäkkä. Voi sitten huomenna viettää hyvillä mielin vapaapäivää. Senkin olen jo buukannut sillai, että menen lounaalle hyvän ystäväni kanssa. Se onkin mukavaa, mutta sitten iltapäivällä….olen luvannut mennä tyttäreni kanssa takkiostoksille. Voi kääk, se käy työstä! Etukäteen jo panee verenpaineen nousemaan, koska mikään ei kelpaa ja ku kelpaa, niin maksaa maltaita, joten kova skaba on tulossa. Etenkin vielä se, kun INHOAN shoppailua ja kaupoissa kiertelyä. Ei niin ku vois vähempää kiinnostaa rytkyjen hiplaaminen ja se sovittelu.

Sitä kun itte kulkee toisten vanhoissa ja oikein hyvin kelpaa. Kengät ja housut olen viimeeksi ostanut ja molemmissa ei montaa minuuttia mennyt. Miksi olisi kierrettävä kaikki kaupat ja sovitettava sata rytkyä… Kunpa menisi sillai, ettei menisi koko iltaa.

Syyskuu 14th, 2008 by kimmeli

Olin eilen elokuvissa. Olin odottanut, että KÄSKY tulee ja jouduin siitä jo aiemmin huomauttamaankin, että missä se viipyy. Nyt se kuitenkin tuli ja pääsin sitä katsomaan.

Elokuva oli todella hyvä, vaikka aiheeltaan rankka, niin että en ole ihan varma voisinko ottaa revanssia. Sitä jäi jälkeen päin miettimään, mitä kaikkea ihminen onkin valmis tekemään saadakseen jonkin asian periksi. Järkyttävää. Roolisuoritukset olivat hienoja ja niin uskottavia. Pihla Viitala on aivan kuin Irina Björklund. Samuli Vauramo oli niin hyvä jääkärin roolissaan ja Eero Aho sotatuomarina oli yllättävä, siis kun ei ole häntä vastaavanlaisessa roolissa nähnyt. Voin suositella tätä elokuvaa melkein kaikille, en heikkohermoisille. En minäkään joka kohtausta katsonut, katsoin muualle tai laitoin silmät kiinni…

Elokuvan jälkeen minut vietiin syömään ja sitten pikkunapanterille toiseen paikkaan. Kotona jatkettiin pikkupaukuilla, musan kuuntelulla ja fiksuilla jutuilla…

Tänään sitten oli ohjelmassa mm. hautuumaareissu! Juu, ja sen verran oli ilma viileä, että minua meinasi paleltaa. Autolla cruisailua, en ajanut, ja kaikkea muuta. Illan suussa hän lähti ja minä lähdin - hakemaan lapsia.