Päivien Kimallusta

Syyskuu 22nd, 2008 by kimmeli

Meille tulee huomenna ns. julkkisvieras, jota kuljetan autolla. Tytsä oli minulle velkaa auton siivouksen, kun hommasin hänelle uuden puhelimen. Tänään oli sitten se päivä, jolloin auto oli siivottava. Ajoin auton talliin, vein sinne imurin ja otin matot sisälle pestäväksi. Neuvoin alkuun ja kun pääsin kotiin, soi puhelin.

- En voi imuroida, kun siinä töpselipaikassa lukee, että vain moottorin lämmitykseen!

- So what! Maksan siitä paikasta kuukausivuokraa, enkä ole ikinä käyttänyt koko töpseliä, joten nyt käytän, hitto vieköön!

- Niin, mutta kun se imuri ei vaan lähe päälle…

- Voi  perrr… No, pyyhi ne pinnat, niin tulen kohta hakemaan.

Kohta puhelin soi uudestaan.

- En näe pyyhkiä, kun valot sammui ja on niiin helvetin kylmä!

- Ou nou! Tulen sitten hakemaan heti.

Ajoin auton pihan parkkiin ja viritin taas imurin siihen pistokkeeseen. Ihan turhaan kenenkään katella/valittaa, sillä maksan siitäkin paikasta vuokraa ja en sitäkään pistoketta ole juur käyttänyt. Vaan, imuri ei edelleenkään lähtenyt päälle!? Hahaa, tällä kertaa tajusin, minun on se ajastin asennettava. En onnistunut Naapurin mies tuli juuri koiransa kanssa ulos ja huusin - Help!

Hän tuli ja se oli yks naps ja imuri lähti käyntiin. Vähänkö oli taas tyhmä olo. Onneksi oli se mukava naapurin mies, joka uskalsi kuitata - Ne naiset!

Niin tytsä sai siivottua auton ja Pien mies sillä aikaa pesi auton matot. Kun puhelin soi, homma oli hoidettu. Lähdimme kauppaan ja matkalla kyselin, miten meni?

- Ihan perseestä. Koirakin nauroi!

- Koira nauroi?

- Niin, siihen auton viereen tuli koira, ja ihan selvästi se naureskeli.

Niin kai sitten. Sanomattakin selvää, että tytsä ei sillai kovin riemumielellä hommaansa hoitanut. Pien mies olisi mennyt auttamaan, mutta kun sisko oli niin ikävällä tuulella.