Päivien Kimallusta

Syyskuu 19th, 2008 by kimmeli

Lähdin ajoissa ja olin sairaalassa liian aikasin ja lääkäri oli myöhässä. Onneksi varaudun aina kirjalla. Nyt oli mukana Susupetal: Taikkarin mäellä. Ainut pelkoni oli, että kerkeän lukea sen loppuun, ennen kuin tulee minun vuoroni. Sitten lohdutin itseäni, että ainahan voin aloittaa alusta, sillä runojahan voi lukea vaikka kuin moneen kertaan. Sitä paitsi nämä runot ovat hyviä ja jotenkin sellaisia, mistä tulee oma nuoruus mieleen. Toiseksi, kun viimeksi olin Turussa, veljeni ajelutti minua Taikkarin mäellä, niin paikatkin olivat tuttuja tai silmiinsä runoissa kuvatut paikat.

Lääkäri oli ylilääkäri, yhtä pullea kuin avustajansa, naisia molemmat. Jouduin puntariin, koska ei ole kotona puntaria, enkä muutenkaan harjoita painon tarkkailua. 57,4kg ja “moittivat” kuopasta mahan kohdalla hih, leikillään sanoivat, ku olivat kuulemma kateellisia. Kiva, minusta on aina mukavaa, että lääkärissä läppä lentää, kun ei se ole aina niin mukavaa siellä käydä. Minua syynättiin ja haastateltiin. Lopputulos oli se, että taidan selvitä hengissä No, ei ollut aikomuksiaan vielä heittää lusikkaa nurkkaan.

Ens viikolla on hoitokerta, jonka jälkeen enää kaksi kertaa ja sitten se on ohi. Melkein ohi, koska sitten tehdään vielä koko kropan tietokonekatsaus. Ei varmastikkaan mikä paha juttu, ja kestän sen siinä, missä kaiken muunkin.

Kun palasin kotiin, hain Pelimiehen ja sitten kauppaan. Vaan ennen sitä ajoimme autokorjaamolle. Auto jotenkin “ravisti” ja halusin sen tarkistaa. Ihanaa, pääsimme melkein heti sisään ja tasapainotettiin renkaat. Ihana paikka, minusta on upeeta käydä korjaamoilla, koska siellä on miehiä ja vieläpä mukavia miehiä Pelimies istui autossa, kun se nostettiin ylös. Minä jäin alas, koska halusin seurata vierestä, mitä autolleni tehdään.