Päivien Kimallusta

Syyskuu 7th, 2008 by kimmeli

Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, siis viime keskiviikon jälkeen. Luulin, etten ollut edes herännyt, kun oli niin “voimakkaampi” olo. Siis kun lehden luku kävi ilman, että kädet vapisivat ja sain sen luettua aika tarkkaan. Sitä on uskomaton fiilis, kun alkaa tuntea voimiensa palaavan. Kun kaiken aikaa on taustalla pelko, että mitä jos en toivukkaan ajoissa, sillä olenhan luvannut mennä huomenna töihin. Juu-juu, on pakko, sillä haluan mennä töihin!!! (hullu, mikä hullu)

Tämän päivän voin hissukseen kerätä lisää voimia, niin kyllä minä huomenna jaksan. Toisaalta olin jo huolissani, sillä tämä viimeinen hoitokerta otti jotenkin enemmän voimille kuin ennen. En nimittäin jaksanut tuijottaa tölsää(edes tylsänä), saati että olisin lukenut mitään. Puhuminenkin oli työlästä. Toivottavasti seuraava kerta ei  ole vielä rankempi…yäk.

Mitä tulee eiliseen rosvoiluun, niin kun olin yksin kotona ja makasin sängyssä, kuulin ovelta jotain. Luulin, että joku lapsista on tulossa - ei tullut. Jäi kuitenkin vaivaamaan ja raahauduin katsomaan. Kynnyksellä oli valkoinen paperi?! Ekaksi tuli mieleen, että joku on laittanut kirjallisen valituksen lapsieni leikeistä(en ihmettelisi sitä), mutta ei se ollut se. Se oli minun resepti! Se samainen resepti, joka oli juuri pari tuntia aiemmin nyysitty kypärän ja lääkkeiden kanssa. Tosi outoa ja harmitti, kun en heti noussut ylös, että olisin voinut avata oven, kysyä, missä kypärä No, ei kun olisin kiittänyt! Kuka kumma se tiesi, kenen resepti, kun ei siinä ollut osoitetta? Mystistä, mutta ihan kiva kun edes se palautui.

Pelimies haki sen jälkeen minulle lääkkeet ja nyt minulla on sitten kaksi reseptiä.