Petikaveri
Syyskuu 6th, 2008 by kimmeli
Illalla kun siirryin sohvalta sänkyyn, sain petikaverin. Pienmies vaan halusi tulla äipän viereen ja en hennonut kieltäytyä. Oma peitto oli otettava mukaan, sillä niin minä levottomasti möyrin kaiken yötä ja herään kymmeniä kertoja.
Toisaalta olisi sellainen isompikin Mies ollut ihan mukava, vaikka vain kiinni pitelemään, kun ite ei just muuta jaksa ku maata.
Pelimies tajusi vasta aamulla, että minulla oli ollu velipoika vieressä. Katsoi illalla niin antaumuksella tölsää, ettei huomannut kun peittoja siirreltiin. Se tietää nyt sitä, että hän tahtoo olla ens yönä vieressä 
Tulkoot! Ei mee kauaa, ku pojat ei tunge enää äitin viereen. On se kivaa kun joku siinä vieressä on…
Syyskuu 6th, 2008 at 13.48
Oho, onpas sulle petikavereita tarjolla. Kiva, että pojat vielä viittii tulla.
Syyskuu 7th, 2008 at 8.41
Niinpä, vaikka sitten on aina vaarassa, että joku putoaa lattialle, peitto ainakin…