Päivien Kimallusta

Syyskuu 6th, 2008 by kimmeli

Pelimies meni tänään apteekkiin hakemaan minulle migreenin estolääkkeitä, mitkä eilen loppuivat. Poika on käynyt ennenkin, joten ei siinä mitään, annoin kelakortin, reseptin ja rahaa.

Sitten hän soitti, että kypärä on varastettu! Eikä siinä vielä kaikki, ne lääkkeet olivat siinä kypärässä. Sillä aikaa kun poika poikkesi Hesessä. Samperi kun otti pattiin, että kuka saamarin kusipää keksi viedä lapsen kypärän, toivottavasti edes sai hyvät(tosi törkeet) pökerrykset mokomista lääkkeistä, jotka ei kyllä suuremmin varmaan huiputa.

Eniten otti pattiin se, että jäin ilman lääkkeitä. No, soitin sitten sairaalaan ja sieltä laittoivat uuden reseptin, joten se siitä. Pojan oli saatava kyllä uusi kypäräkin eli rahan menoa vaan jonkun kuutioaivon takia!

Syyskuu 6th, 2008 by kimmeli

Illalla kun siirryin sohvalta sänkyyn, sain petikaverin. Pienmies vaan halusi tulla äipän viereen ja en hennonut kieltäytyä. Oma peitto oli otettava mukaan, sillä niin minä levottomasti möyrin kaiken yötä ja herään kymmeniä kertoja.

Toisaalta olisi sellainen isompikin Mies ollut ihan mukava, vaikka vain kiinni pitelemään, kun ite ei just muuta jaksa ku maata.

Pelimies tajusi vasta aamulla, että minulla oli ollu velipoika vieressä. Katsoi illalla niin antaumuksella tölsää, ettei huomannut kun peittoja siirreltiin. Se tietää nyt sitä, että hän tahtoo olla ens yönä vieressä

Tulkoot! Ei mee kauaa, ku pojat ei tunge enää äitin viereen. On se kivaa kun joku siinä vieressä on…