Päivien Kimallusta

Syyskuu 30th, 2008 by kimmeli

Poikain kanssa ostoksilla ja hemmetin helpolla pääsin, kun jouduin vain maksamaan. Aikaa ei nimittäin kulunut kuin tunti. Oli meinaan ihan pakko lähteä hankkimaan Pelimiehelle luikat. Koulussa luikataan, muutenhan Pelimies ei kuin palloa pelais. Viime vuoden luikat oli jo käyneet pieniksi ja niillä luikkasi tänään jo Pien Mies.

Menimme siis Prismaan ja ensin hankkimaan Pienelle Miehelle uusi puhelin. Siinä ei kauaa nokka tuhissu kun oli kaupat tehty ja sopimuspaperit kourassa. En kärsinyt latiakaan, vielä

Seuraavaksi urheiluosastolle ja ne luikat. Kaksi ihanaa miesmyyjää paikalla ja valmiina altiina palveluun. Saatiin heti edulliset luikat, terän suojukset ja sitten pallo-osastolle. Turha yrittääkään, että Pelimiehen kanssa olisi niin helpolla. Pallo maksoi enemmän kuin luikat!!!! Palloja pitää olla paljon, joka lähtöön ja kas kun ei joka päivälle. Sitten vielä pumppu, koska edellinen oli hajonnut!

Aikasemmin olimme jo hakeneet paketin postista, mikä oli Tytsälle, sisältäen maton ja lampun tytsän huoneeseen.

Kun olimme pois lähdössä, pojat sanoivat Alkon kohdalla, että haeppas äiti sherrypullo :)  Siinä kiltisti istuivat penkillä, kun kävin sen pullo-ostoksen tekemässä. Tosin kielsin, ainakin pelimiestä tulemaan mukaan, sen pallon kanssa.

ps. Tytsän synttärit ovat huomenna. Minun Pikku-Prinsessa täyttää 13v. Iiiik!

Syyskuu 30th, 2008 by kimmeli

Ei uskois, ettei sitä nyt millään meinaa saada voimiansa palautumaan. Olen ollut niin uupunut, että syöminen ei ole senkään takia onnistunut. Kun ei vaan jaksa nousta ylös. Saati kun syömisen jälkeen tarttis pestä hampaat, niin sekin on varsinainen voimainponnistus.

Jouduin olemaan eilisen pois töistä lisäsaikulla. Tänään on sentään vapaapäivä, mutta jo huominen pelottaa. Miksi sitä vaan ei voisi jo olla kunnossa, kun ennenkin olen toipunut. Onkohan seuraava kerta vieläkin pitempi toipuminen…voi kääk. Nyt sitten vaan valitan, kun olen niin huono potemaan

Lauantaina haluun olla *polen jalkaa* kunnossa, kun haluun tavata Miehen ja haluun…

Syyskuu 28th, 2008 by kimmeli

Haluaisin päiväsaunaan, mutta kukaan muu ei lämpene ajatukselle. Jo aamusta on ollut niin nuhjaantunut olo, että sauna tekisi, tai voisi tehdä ihmeitä. Lapset kattelevat minua kuin vierasta sikaa, kun ehdottelen saunaa. Ei saunaan voi mennä kuin illalla! Miksei, onhan uimahallissakin sauna päällä aamusta iltaan…

Taidan silti painaa nappia ja odottaa saunan lämpenemistä, vaikka ei kukaan muu sitten lämpenisikään. Jos Mies olisi täällä, uskoisin saavani hänet houkuteltua tai edes lämpenemään

Syyskuu 27th, 2008 by kimmeli

Tänään kun en ole juuri muuta kun maata köllötellyt, niin Pien mies on tullut tämän tästä viereen. Muuten onkin kiltisti pysytellyt omassa huoneessaan. Ollaan juteltu edelleen eilisestä harakasta ja poika sanoi, että hänellä taisi olla “paskaa päässä”. Kertoi, että oli hauskaa juosta sen harakan perässä, joka oli “huonolentäväinen”, mutta sitten se vaan meni niin raa’aksi kun se naapurin poika oli alkanut sen kivittämisen. Pien mies ei siis ollut heittänyt yhtään kiveä. Oli yrittänyt hillitä, mutta turhaan. Silti oli ollut mukana ja koki syyllisyyttä… ja siitä ollaan tämä päivä puhuttu.

Muistin sitten joskus aikoinaan, kun Pien Mies oli vasta ajatuksissa ja me asuimme maalla. Sinitiainen lensi keittiön ikkunaan ja pökertyi. Minä sitä en nähnyt, mutta lasten isä pyysi lapsia kertomaan äidille. Juoksin aamutossuissani kevätlumelle pelastamaan sitä lintuparkaa, jonka lajitoverit olisivat muuten listineet! Toin sen kuistille ja asetin puukalikan päälle ja siinä vahdittiin, mikä oli linnun kunto.Toipuihan se Lensi läheiseen omenapuuhun ja siihenkö pesän sitten teki. Ainakin kaiken kesää siinä omenapuussa lauloi, kun istuin kuistin rappusilla ja nautin siitä konsertista. http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/lintuharrastus.shtml

Syyskuu 26th, 2008 by kimmeli

Minä itkin tänään harakan vuoksi. Pien mies oli ulkona ja soitti minulle, kuinka on naapurin pojan kanssa kiusannut harakkaa! Harakka oli kitumassa ja poika itku kurkussa. Näin punaista ja huusin puhelimeen, että kotio ja helvetin äkkiä!

Pien mies tuli ja sai sellasen läksytyksen(suullisen), ku suinkin itkultani kykenin. Itkin harakkaa, mutta ennen kaikkea sitä, että oma poikani oli syyllistynyt viattoman luontokappaleen kiusaamiseen ja rääkkäämiseen. Poika oli pahoillaan. Sitten soitin toisen pojan äidille, joka ei tiennyt koko asiasta mitään. Sanoi soittavansa minulle, kun ottaa selvää ensin, miten asia on.

Sillä välin Pelimies tuli kotiin ja pyysin häntä menemään Pienen miehen kanssa katsomaan, mikä harakan tilanne oli ja että se oli lopetettava. Poikia oli siellä, mutta kukaan ei kyennyt harakkaa lopettamaan. Puhelimessa annoin ohjeita, että ettikää äkkiä joku aikuinen siihen ja hoitakaa homma. Olivat sitten yhden miehen saaneet harakan päivät lopettamaan ja viemään sen roskikseen.

Kaikki tuomitsivat poikien linnun rääkkäämisen, myös se toinen äiti, joka soitti minulle sitten kiihdyksissään ja sanoi heti antaneensa pojalleen viikon kotiarestia. Minä sanoin ettei meillä saa mennä tietokoneelle eikä katsoa TV:tä, sen kotiarestin lisäksi. Omassa huoneessaan saa miettiä, mitä tuli tehtyä.

Niin, että näin meillä kiltti poika tuotti hienoisen pettymyksen. Ihan turha selitellä, että pojat ovat poikia, kun en kertakaikkiaan hyväksy minkään elävän kiusaamista. Kyllä siitä onkin puhuttu nyt niin, kun ei ikinä mistään muusta, että uskoisin pojan ottaneen opiksi.

Syyskuu 26th, 2008 by kimmeli

Ihanaa, se maistuu niin hyvälle, eikä tämä ole vitsi. Meillä kaurapuuro on etenkin Pelimiehen ja minun suurta herkkua. Mutta tänään, se ei maistunut miltään Makuaistini on täysin kateissa. Muistin laittaa suolaa ja laitoin voisilmän, sitten laitoin sokeria ja maitoa, yhtä tyhjän kanssa. Nyt voin kuvitella, miltä tuntuu ihmisistä, jotka eivät pidä kaurapuurosta. Tunnollisesti lusikoin lautasen tyhjäksi ja mustaherukkamehua päälle. Aion pysyä kunnossa.

Jospa se makuaisti palailee sitten joskus. Vaikkapa jouluksi. Ei se nyt iso murhe ole, mutta kunhan tuli nyt kerrottua.

Pelimies oli eilen kesäkauden päättäjäisissä ja minua vähän harmitti, kun en kyennyt mukaan. Poika oli palkittu neljän joukossa, jotka olivat parhaiten kehittyneen kesän aikana. Oli saanut valita palkinnon ja oli heti napannut Marimekon kylpypyyhkeen. Kun tuli kotiin, oli pakko mennä heti suihkuun Pelimies on niin merkkimies, että minua hirvittää. Aina tarttis olla joku merkkituote ja se EI ole Pirkka. Toivon, että se iän myötä hellittää.

Syyskuu 25th, 2008 by kimmeli

Ihanasti nukuin koko yön. Pien mies heräsi aamulla keittämään minulle kahvia. Tein itselleni lohivoileivän ja aloin aamiaisen avulla lukemaan lehteä. Pelimies katsoi ja sanoi - Äiti, sinähän olet hyvässä kunnossa! Kysyin - Kuinka niin? -No, kun et oo niin huonossa kunnossa kuin viimeeksi…

Totta, mutta olen silti väsynyt ja menin aamiaisen jälkeen takaisin sänkyyn. Kun lapset lähtivät kouluun, nousin hetkeksi, näin tsekkaamaan posteja ja lukemaan lempiblogejani. En osaa, en löydä oikeita sanoja kaikkiin Kauhajokea koskeviin juttuihin, mutta ihmettelen sitä, miksi etsitään syyllisiä, paetaan ja siirrellään vastuuta. Media repii kaiken irti ja taas joku innostuu, niin kuin heti Joroisissa. Miten lohdutan lapsiani, ettei heille tapahtuisi mitään, ettei heidän tulisi kokea mitään niin kauheaa. Olen halannut heitä, pitänyt vieressä ja kertonut kuinka rakastan heitä, entistä suuremmalla lämmöllä. Olen aina pyrkinyt siihen, että joka päivä on kerrottava kuinka rakastaa, ja halittava, viimeistään kun luemme iltarukouksen. Siitä tulee hyvä olla, molemmille

Syyskuu 24th, 2008 by kimmeli

Hoidot hoidettu ja koko päivä vaan nukuttu. Ihanaa oli se, että leukkarit olivat ok, enkä tarvinut piikkiä. Verikin oli mustaherukkamehun ansiosta peräti 118, kun se viimeksi oli 107.

Enää kaksi kertaa ja sitten heitän kuperkeikkaa. Nyt menen takaisin nukkumaan. Oli pakko herätä syömään, vaikka ruokahalut on nollassa ja makuaisti täysin kateissa. Mutta, käy muuten kuin mustalaisen hevoselle; juur ku se oppi olemaan syömättä, se kuoli

Syyskuu 23rd, 2008 by kimmeli

Tänään oli taas yks erityisen ihana työpäivä! Siis todella nautin, joka hetkestä. Päivä alkoi jo 8.30, kun olin junalla vastassa vierasta, jota “hoidin” koko päivän. Saatoin hänet 19.25 junaan, kävin töissä vielä ja jäin sairaslomalle.

Huomenna menen taas sairaalaan heti aamusta. YHTÄÄN ei kiinnosta, ei innosta, mutta pakkohan se on mennä hoitoa saamaan. Hoitoa, jonka jälkeen olen taas niin kovin kipeä. Voi olla, että en ihan kamalan aktiivisesti kirjoittele, kun keskityn pysyttelemään vain elossa. Siinä on kaikki. Se jurpittaa, mutta sitten kun se helpottaa ja olo alkaa kohentua,  olen taas hyvin, hyvin, iloinen!

Syyskuu 22nd, 2008 by kimmeli

Meille tulee huomenna ns. julkkisvieras, jota kuljetan autolla. Tytsä oli minulle velkaa auton siivouksen, kun hommasin hänelle uuden puhelimen. Tänään oli sitten se päivä, jolloin auto oli siivottava. Ajoin auton talliin, vein sinne imurin ja otin matot sisälle pestäväksi. Neuvoin alkuun ja kun pääsin kotiin, soi puhelin.

- En voi imuroida, kun siinä töpselipaikassa lukee, että vain moottorin lämmitykseen!

- So what! Maksan siitä paikasta kuukausivuokraa, enkä ole ikinä käyttänyt koko töpseliä, joten nyt käytän, hitto vieköön!

- Niin, mutta kun se imuri ei vaan lähe päälle…

- Voi  perrr… No, pyyhi ne pinnat, niin tulen kohta hakemaan.

Kohta puhelin soi uudestaan.

- En näe pyyhkiä, kun valot sammui ja on niiin helvetin kylmä!

- Ou nou! Tulen sitten hakemaan heti.

Ajoin auton pihan parkkiin ja viritin taas imurin siihen pistokkeeseen. Ihan turhaan kenenkään katella/valittaa, sillä maksan siitäkin paikasta vuokraa ja en sitäkään pistoketta ole juur käyttänyt. Vaan, imuri ei edelleenkään lähtenyt päälle!? Hahaa, tällä kertaa tajusin, minun on se ajastin asennettava. En onnistunut Naapurin mies tuli juuri koiransa kanssa ulos ja huusin - Help!

Hän tuli ja se oli yks naps ja imuri lähti käyntiin. Vähänkö oli taas tyhmä olo. Onneksi oli se mukava naapurin mies, joka uskalsi kuitata - Ne naiset!

Niin tytsä sai siivottua auton ja Pien mies sillä aikaa pesi auton matot. Kun puhelin soi, homma oli hoidettu. Lähdimme kauppaan ja matkalla kyselin, miten meni?

- Ihan perseestä. Koirakin nauroi!

- Koira nauroi?

- Niin, siihen auton viereen tuli koira, ja ihan selvästi se naureskeli.

Niin kai sitten. Sanomattakin selvää, että tytsä ei sillai kovin riemumielellä hommaansa hoitanut. Pien mies olisi mennyt auttamaan, mutta kun sisko oli niin ikävällä tuulella.