Päivien Kimallusta

Elokuu 23rd, 2008 by kimmeli

Tässä taannoin, kun olimme reissussa, niin meidän piti tavata eräs Mies! Melkoisen lutunen mies. Olin jo saanut lapset puhuttua ympäri ja Pien Mies oli jo antanut puoltolauseen, koska oli aiemmin tavannut tämän Miehen.

Kun sitten H-hetki melkein lähestyi, tämä Mies ilmoittaa tulleensa sairaaksi! Ennen kuin sanoin lapsille sanaakaan, ilmoitin Miehelle, että epäilin taudin pykineen jännityksestä tai runsahkosta väkijuomien käytöstä… Hmm, en tainut osua oikeaan, koska ei ainakaan huumoria löytynyt

Kun sitten lapsille ilmoitin Miehen peruneen ja miksi, mitä sanoikaan tyttäreni, (näitä kommentteja en sitten uskaltanut Miehelle kertoa, eikä hän toden totta olisi halunutkaan kuulla). Tytsä tokaisi, että - Mikä teennäisin tekosyy, tulla sairaaksi! Mitä sitten Pelimies tuumasi? - Kuule äiti, voihan se olla, että on joku toinen, ihanampi nainen… Pien mies oli hiljaa.

Sillä lailla. Kun minulla oli reissusta palattuamme uusi yritys tavata se samainen Mies, niin jälleen lapset muistuttivat, ettei äiti vaan alkaisi leijua… Jos Mies vaikka sairastuu taas, oli tytsän kommentti ja Pelimies innostui kovin, - Auto sillä voi hajota tai ajaa ojaan

Great! Näin se menee, ei pääse äiti leijumaan. Voisivat esittää minulle laulua -Mä oon niin leija! Kai minä silti välillä olen ja kai sitä saakin olla…

Elokuu 23rd, 2008 by kimmeli

Aamulla menin töihin, avasin ovet, että työkaverit pääsevät töihin ja mitä sitten tein??? Lähdin torille!

Menin kukkakauppiaani luo ja hän teki minulle aivan ihan hautajaiskimpun! Sain ilokseni seurata hänen kättensä töitä. Kaiken nupiksi valitsin kukat itellenikin

Sen jälkeen menin perunakauppiaani luokse ja ostin kassillisen pieniä, uusia peruja. Juuri siihen pelmahti serkkuni, joka heti kysyi minulta vaimoaan. Selitin, että oli 10min sitten tuossa pullakauppiaalla ja veikkaisin, että meni jo kirpparille Hän sitten ihmetteli puskiani ja sanoin, että menen hautajaisiin ja toinen kimppu on minulle - siksi, että minä olen elossa!

ps. Kuka arvaa, paljonko kärsin molemmista puskista??? Annan aikaa keskiviikkoon asti ja silloin kerron hinnan!

Elokuu 22nd, 2008 by kimmeli

Töitten jälkeen sain jo pöytäni siivottua ja olen siitä aika hyvilläni. Nyt kun sais vielä siivottua pään…sisältä päin…kamala siivo. Oikeesti, oikein sattuu ohimoon, kun niin on sotkuista, kaaos vallitsee… Ei pitäisi päästää niin siivottomaksi.

Tarttisko kattoo urheilua, kun ei voi lärvejäkään vetää. Menisin lenkille, jos jaksaisin, mutta en jaksa. Fyysisesti se ei nyt onnistu kun olen niin nuupallaan.

Onneksi huomenna pääsee töihin, että hommaa piisaa.

Elokuu 22nd, 2008 by kimmeli

Viestittelin eilen lasteni isän kanssa. Sovimme, että jos lapset eivät menisikään heille tänä viikonloppuna. Minullehan se sopii, sillä minusta on ihan mukavaa, jos lapset ovat kotona. Minulle lapset eivät ole rasite, este oikeastaan mihinkään.

Kun ilmoitin sitten lapsille, että saavat viettää viikonloppunsa ihanan äitsykän kanssa, niin VASTALAUSE! Ei käy, ei kertakaikkiaan käy! Isin luo on päästävä ja siltä istumalta tytsä naputtamaan kiivasta tekstaria isille…

Minä sitten perään, että -sorry ihan kamalasti, kun en taas älynnyt, että asiahan koskee myös lapsia. Niinpä lapset menevät isänsä luo la-su.

Minua se ei juurikaan hetkeuta, sillä minulla on lauantaipeesi töissä, joten illan sitten hohhailen soffalla, ihan itekseni. Eihän sitä tiedä, vaikka inostuisi rästiin jääneistä kotihommista

Sunnuntaina haen joka tapauksessa tytsän, kun otan hänet mukaan hautajaisiin. Sen opettajani viimeisiin juhliin. Tuekseni haluan lapseni, joka on ollut ennenkin mukana samassa hommassa. Se oli vuonna 2000, kun olin juuri synnyttänyt(Pienen miehen) ja varaisäni kuoli. Silloin hän oli pieni, 4v ja piti äitiä kädestä kiinni, kun äiti itki…

Elokuu 21st, 2008 by kimmeli

Olen nyt kuunnellut ja lukenut uutisista, kuinka suomalaisia ei hotsita sillai ku ennen. Siis parisuhteessa ei pan… siis rakastella siihen malliin kun vanhoina hyvinä aikoina. Kuinka niin monet arkiset asiat ovat tulleet tärkeimmiksi, että se juhla jää sivuun!!!

En sitten halua parisuhdetta, jos saa vain 4-5 kertaa/kk!!! Sehän on niin ku kerta viikkoon saunan jälkeen pimeessä peiton alla? Tosin ei tämä yksinolo ole sen auvoisempaa, mutta kyllä minä luulin, että parisuhteessa olisi vilkkaampaa? Ainakin minulla oli, ku oli parisuhde tai pari suhdetta

Nyt olisi kyllä ihan terveellistä saada, koska tutkimus kertoi, että aktiivista seksielämää harjoittavat ovat terveempiä! Nimenomaan heillä on vähemmän sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää. Jahka saan hoitoni päätökseen, taidan alkaa ottaa toisenlaisia hoitoja ja usemmin ku kerran viikossa…

Elokuu 20th, 2008 by kimmeli

Duunissa on istuttu pers puuduksissa, joten pari sanaa sorvin äärestä. Tänään joudan vähä aiemmin kotio. Josko iltasella menisi vaikka autoajelulle Pakko välillä jossain käydä, muuten homehtuu, näin kostealla säällä.

Meillä vaan porukka katsoo urheilua! Apuva! Olen kyllä sopivasti kuittaillut välikommentteja…

Haluaisin kynsikkäät! Minun niin palelee käsiä kaiken aikaa ja sitten se aiheuttaa pistelyä ja puutumista. Olen lainannut lomalla olevan työkaverin rannelämmittimiä, auttaa vähän. Jahka eräs toinen työkaveri, sellainen käsistään taitava, palaa töihin, pyydän palvelusta

Elokuu 19th, 2008 by kimmeli

Tänään olin töissä, kun halusin. Silti otti koville, vaikka jäin vähäksi aikaa ylitöihin. Kamalaa, kun tykkää töistään, vaikka ehkä olisi ollut parempi vaan kotona huilailla.

Hiippailin hissukseen kotisohvalle. Jonkin ajan kuluttua pääsin suihkuun ja nyt suunnittelen yöpuulle vetäytymistä. Huomenna on oltava reipas

Elokuu 18th, 2008 by kimmeli

Sain äsken puhelinsoiton… Tiesin, että jonain päivänä se tulee, mutta silti en olisi halunut sitä, en vielä.

Kun aikoinaan aloitin kansakoulun, sain opettajakseni aivan ihanan opettajan. Sellaisen opettajan, joka toissa syksynä täytti 90v ja olin juhlissa. Meillä oli kirjeenvaihtoa ja muutenkin sellainen yhteys, että se vaan säilyi… Nyt se on ohi.

Rakkaan opettajani tytär soitti minulle ja kertoi, kuinka pitkä elämä oli sammunut. Minulle tuli kutsu hautajaisiin. Itkettää… Vasta viime viikolla ajattelin, mitä kuuluu hänelle. Olisin vielä halunut jutella ja kuulla jotain opettavaista.

Tiedän kuitenkin, että nyt hänellä on hyvä olla. Hänellä oli rikas elämä ja varmasti jakoi elämää monille. Minä suren nyt, sitä kuinka on ikävää menettää…

Elokuu 18th, 2008 by kimmeli

Toivottavasti kukaan ei pahastu, mutta minun on ollut pakko seurata urheilua, kun se ei vaadi mitään. Nyt kun keskittymiskyky on 0-tasoa, niin urheilun seuraaminen on vain olemista. Tuijottaa ruutua, missä tapahtuu ja pysyy kärryillä kun selostajan jauhavat kaiken moneen kertaan ja minun ei tarvitse ajatella mitään?

Kun yritin illemmalla katsoa Komisario Morsea, tipuin:(  Oikeesti, en tajunut enää loppuratkaisua ja alkoi niin ottaa pannuun, että menin nukkumaan. Odottelen, että tokenen niin, että saan keskittymiskykyni takaisin ja voi lukea, sillä sekään ei onnistu, ei edes IltaSanomien luku onnistunut tänään. Yritin sentään sairaalan kahviossa.

Kävin nimittäin minut leikanneen kirurgin vastaanotolla. Ihana lääkäri, joka sanoi, että ei ku napa paljaaksi:) Kaikki on mennyt hyvin ja jään odottelemaan kutsua Helsinkiin, geenitutkimuksiin. Lähtiessä sanoi, että voi hyvin ja niinhä sie voitkin:) Vein hänelle kirjan lahjaksi, jonka lupasi lukea jo ensi yönä.

Jos tänään vetäisi vielä lonkkaa, niin voisi yrittää jo huomenna sorvin ääreen..

Elokuu 17th, 2008 by kimmeli

Sen verran olen sohvalla lojunut, että olen jopa urheilua seurannut. Lasten suureksi kummastukseksi olen jaksanut jopa innostua välillä. Etenkin tänään kun tuli se naisten pariairosoutu. Satuin hyvään saumaan katsomaan, kun tuli se hoppee. Mitalien jako herkistää aina. Ajattelin siinä sitten, että miksi ne ovat niin cool? Onko pakko olla? Jos minä voittaisin mitalin, niin hihkuisin ja tanssisin ja olisin aivan helvetin ILOINEN. Vähän sillai jamaicalaiseen tyyliin

Nyt siirryn viel sohvalle, lukemaan tai seuraamaan jotain…