Päivien Kimallusta

Elokuu 31st, 2008 by kimmeli

Niin, jollen vielä ole tehnyt sitä selväksi, niin minun on nyt vaan pakko elää sillai ku viimeistä päivää, kun ensi viikolla menen taas hoitoihin ja sitten ei niin jaksa elää… heh, no elänhän minä sittenkin, mutta hitaasti…

Tänään olin sitten Loviisassa, Wanhassa Wara Parempi-messuilla. Aamuysiltä polkasin taas kaasua. Matkalla nappasin ystäväni kyytiin ja sitten hippulat vinkuivat.

Tämä otos on Raatihuoneen parvekkeelta. Kävimme siellä vähän huiskuttamassa, no, ei kukaan nähnyt

Kiersimme näyttelykohteita ja tässä matkalla erääseen kohteeseen puiston halki, niin nättiä!

Kohteet olivat siis ihmisten asuntoja. Aivan upeasti rempattuja/entisöityjä. Tämä makuuhuone oli niin ihana, että olisi heti tehnyt mieli hypätä sänkyyn

Tämä tornitalo oli taiteilijan talo.Huoneet päällekkäin ja kuvittelin jo kuinka kiva talo meille….Lapset saisivat yläkerran ja minä alakerran.

Viimeisin kohde oli kauempana ja menimme sinne autolla. Oli sitä jo tullut käveltyäkin, kun olimme Loviisassa reilut 6h. Kissa oli löytänyt tosi mukavan paikan. Nuo tyynyt olivat myytävänä ja viime vuonna ostimme sellaiset tyynyt. Nyt vain kuvasin tilannetta, kuinka kissikin oli hiffanut, miten ihana tyyny.

Kotimatkalla käytiin vielä yhdessä antiikkikohteessa, missä joimme leivoskahvit. Päivä alkaa olla pulkassa. Voi sanoa, että seikkailija on väsynyt, mutta onnellinen!

Elokuu 31st, 2008 by kimmeli

Eilen oli taas meno päällä. Kun sain vedettyä päivätirsat, olin taas vedossa. Pien Mies herätti minut, että nyt olisi lähdettävä. Oli pakko kerettävä ennen kuutta Tykkimäkeen, että pääsee ilmasiks sisään. Tytsä ja Pelimies olivat jo menneet muilla kyydeillä. Meinasi tulla kiire, kun oli haettava pätäkkää ja sitten autolle ei meinannut löytyä parkkia ja lopuksi juostiin portista sisään viime minuutilla, huh!

Pelimiehen kummi oli siellä jo odottamassa ja hänellä oli vain kolme lasta mukana, minulla loppuillasta neljä. Lapset juoksivat ympäriinsä mennen laitteisiin, mutta mitä me kaksi keski-ikäistä naista teimme…. Kuulumisten vaihdon jälkeen asetuimme eturiviin katsomaan, kuulemaan ja joraamaan JORE MARJARANTAA!

Oli aivan mieletön fiilis ja me kaksi tätiä jorasimme ku heikkopäiset. Kun tytsät tulivat käymään, olivat niin nolona…ja me vaan lisäsimme vauhtia :)  Oli ihan pakko heilua, kun oli niin saamarin kylmä, vaikka oli kunnolla päällä. Sitä paitsi kun Jore veti Haaveet kaatuu, muutkin innostuivat…hih, ettei tarvinut ihan kahdestaan Mukana lauloimme, aina kun osasimme ja Jore osasi yleisönsä ottaa.

Lapset kävivät aina välillä imoittautumassa ja taas juoksivat laitteisiin. Vaikka ilma oli kylmä, niin väkeä oli 5200! Pimenevä huvipuisto oli kaunis…

Kun Jore lopetti, alkoi ilotulitus! Koko huvipuisto pimeni ja kaikki 5200 ihmistä olivat ihan hiljaa ja sitten se rävähti..

Se vaan oli todella kaunista ja niin upea päätös.

20 minuuttia kesti päästä autolla pois sieltä, mutta kyllä meillä oli mukavaa!