Päivien Kimallusta

Elokuu 16th, 2008 by kimmeli

Heräsin sentään, kun pelimies huusi klo 8.00: - Äiti, sun piti herättää! - Hienoa, herää nyt, huusin takaisin.

Pelimies lähti Helsinkiin, kummiensa kanssa Lintsille. Vettä satoi, mutta toivon mukaan perillä ei sataisi, ainakaan paljoa.

Pien mies keitti jälleen äitille kahvit, että pääsin ylös sängystä. Se on nimittäin ihana keino herätä, kahvin tuoksu. Kampesin itteni kupposen ja lehden ääreen. Liikkuminen on kömpelöä, käsiä pistelee ja lihaksia kramppaa, mutta kyllä se siitä. Uskomatonta, ettei ole pahaa oloa. Olen kyllä iloinen siitä.

Suurin väsymys on hellittänyt ja olen saanut lukea! Tepon Sata naista on nyt luettu ja pidin siitä todella. Joku voisi sanoa sellaista huonoksi kirjallisuudeksi, mutta siinä tapauksessa minä olen huonon kirjallisuuden ystävä. Teksti vaan vei eteenpäin ja juuri se kirjoitustyyli oli parasta, ihania kielikuvia. Juoni(?) oli hulvaton ja sopivasti tuhma Kirja kuuluu sarjaan, “ei tosikoille”.

Tänäänkin aion lukea, jos selkä kestää. Pakko liikkua kyllä sen verran, että ihan jumiudu!