Elokuu 13th, 2008 by kimmeli
Tänään ei ollut Äitienpäivä, ei synttärit, ei ees nimppareita, mutta minäpä sain kukkia 
Siinä ne olivat, tuvan pöydällä, kun minä tulin töistä. Ihanaa saada kukkia. Yleensä olen itse ostanut itselleni kukkia, kun ei niitä muuten sillai saa… Miksiköhän?
Ei se mitään, tänään sain ja kaunis kimppu oli mieheltä. Ehei, ei minulla ole sellaisia ihailijoita, paitsi minun ihana pikku mieheni. Minun 8v on sellainen herrasmies, että tuo äitille kukkia, ihan vaan ilostuttamaan äitiä, kun se väsyneenä palasi iltavuorosta.
Elokuu 13th, 2008 by kimmeli
Tänään taas viimeinen päivä, ennen huomista “krapulan” alkua. Heräsin ajoissa, vein yhden lapsen kouluun, kun unohdin hänet ajoissa herättää. Sitten itse kipaisin terkkulan labraan verikokeisiin. Sieltä kaupungille, kun oli tapaaminen vakuutusvirkailijan kanssa. Olin minulle ominaiseen tyyliin etuajassa, niin kerkesin käydä kahvilla.
Vakuutusvirkailija oli muuten erittäin mukava ja tunnin turisimme kaikkea ja samalla päivitimme meidän vakuutukset. Ei muuten ollu tapetilla meiksin henkivakuutus heh, en olisi saanut, palaamme asiaan, kun saan terveen paperit. Kotivakuutusta ei tarvinnut nostaa, sillä edelleenkin tämän torpan minulle arvokkainta on ne kaikki kirjat, joissa on omistuskirjoitus. Niitten arvo ei ole rahassa mitattavissa, eikä niillä ole kenellekkään muulle mitään arvoa. Jos palaa, niin palaa, toivottavasti ei.
Sen istunnon jälkeen hoidin työkeikkoja ja kävin kaupassa. Nyt vetäsen vähän murua rinnan alle ja sitten työmaalle.
Oikeesti, minua ottaa pannuun jo huominen sairaalakeikka, kun nyt tiedän miten sen jälkeen olo on ku kuivan kesän oravalla 
Siinä ne olivat, tuvan pöydällä, kun minä tulin töistä. Ihanaa saada kukkia. Yleensä olen itse ostanut itselleni kukkia, kun ei niitä muuten sillai saa… Miksiköhän?