Päivien Kimallusta

Elokuu 10th, 2008 by kimmeli

Huh, nyt ne on pelattu. Pojat kyllä panivat parastaan päihittäen toisenkin pääkaupungin joukkueen 3-1. Loppusijoitus oli 5. Hienoa! Nyt se on ohi ja huomenna alkaa koulut ja minulla työt. Lomakin on loppu.

Torppa on sekaisin. Kaihdin hajosi ja se on korjattavana. Se sitten poiki erinäisiä lievepuhteita. Verhot on pesty, ikkuna on pesty, lattia on pesty… Ikkuna on raollaan, odottaen huomista, että ehjä kaihdin viritetään paikoilleen. Nyt tarttis silittää uudet verhot ja viel ripustaakkin. Se ripustushomma on ihan sukasta Kaiken lisäksi tekisi mieli vähän muutta järjestystä koko tuvassa. Jos siirtäisi sohvan(kulmasohva) ikkunan eteen, niin sitten olisi joka ikistä mööpeliä siirrettävä, eli on vielä harkinnassa. Odotan kun koko lapsikatras on kotona ja kysyn, mitä mieltä he ovat. Jos kallistuvat siirtelyyn, niin joutuvat auttamaan.

Olen ollut viikonlopun aikana niin paljon ulkona, että oikein poskia kuumottaa. Kamalaa, olenkohan saanut raittiin ilman myrkytyksen? Sen saa kyllä kuriin, kun pysyttelee seuraavat päivät sisätiloissa.

Pelimiehen peliviikonlopussa oli sellainenkin positiivinen asia, että tapasin pojan kummit. Sain houkuteltua heidät seuraamaan peliä ja siinä samalla tuli vaihdettua kuulumisia. Kävin eilen heillä jopa pelien välissä kahvilla. Sain kakistellen kerrottua minun “sairaudestani”. Osasivat ottaa hienosti, siis ilman turhan päiväisiä kauhisteluja. Eri toten juuri nyt, kun ei olo tunnu vähääkään sairaalta. Oikein nolotti kertoa, että minua muka joku vaivaisi.

Ens viikolla sitten vaivaa. Eräs ystäväni uhkasi tulla sitten katsomaan. Varoitin, että minua ei tarvitse silloin tulla katsomaan, kun olen kippee. Haluan potea ihan rauhassa, sillä en ole mikään kohde, jota voidaan käydä katsomassa. Minusta se vaan on kiusallista, kun on oikein heikoilla ja toinen tulee siihen oikein terveenä ja säälivänä ihmettelemään. Niin, tästä asiasta jaksan paasata:)

Elokuu 10th, 2008 by kimmeli

Otin tämän haasteen Karilta, siksi että aivan ihana haaste. Rakastan sanoja ja niillä leikittelyä ja tälläinen leikki on oikein kiva.

1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot

Otin kirjan Teppo M. Sata naista. Avasin kirjan umpimähkään ja tökkäsin etusormeni sivulle ja se osua napsahti sanaan TODETA.

Siitä sitä riitäisikin tarinaa, sillä kukapa ei toteaisi jotain. Jotenkin minulle siitä sanasta tulee kyllä mieleen joku samperin palaveri, missä aina on se tyyppi, jonka täytyy sanoa mielipide joka asiasta tyyliin, että minun on nyt TODETTAVA seuraavaa jne. Jolloin minä totean, että minun on nyt poistuttava vessaan…

Tepon kirjassa sana TODETA esiintyi lauseessa: “Miehen tulee suhtautua tähän tarjoukseen vastahakoisesti myöntyen, mutta TODETA toivovansa, että saisi itse kuolla ensin”. Heheh, että sillä lailla. En ole vielä niin pitkällä kirjan lukemisessa, että tietäisin, mistä oikein on kysymys, enkä aio lukeakkaan, ennen kuin sen aika tulee. En loiki, vaan luen kronologisesti eteenpäin ja odotan aina innolla seuraavaa sivua.

Minä en haasta ketään sillai, että se sitten melkein tuntuisi velvollisuudelta, vaan osallistukaa kaikki te, joista tämä on kivaa Jos joku innostuu, ottaisin siitä mielelläni tiedon vastaan!