Päivien Kimallusta

Elokuu 9th, 2008 by kimmeli

Ilta on tullut Luojani…

Niin, tämän päivän pelit ovat pulkassa ja minulla kotona kaksi Pelimiestä. Oma Pelimies sai yökylään toisen Pelimiehen. Pikkasen on jo pojat raukeita, sillä illan peli oli melkoinen koetus. Pelasivat ja panivat parastaan, mutta vastustaja pani kovasti vastaan, niin että meidän pelimiehet hävisivät 2-1.

Onneksi eivät masentuneet, sillä huomenna on taas uusi pelipäivä, joka alkaa heti aamusta, kun roudaan pojat kentälle jo klo 9. Kun ajelimme kotiin, niin liikenneympyrässä oli taas kierrettävä ympyrää. Jo eilen illalla joku pöljä pyöri ympyrässä ja Pelimies yllytti minua samaan, johon tokaisin heti, että älä nyt hulluja ehdottele! Vaan yksi ympyrä oli vielä ennen kuin päästiin kotio ja siihen jäin sitten pyörimään kovan painostuksen alla. Alkoi muuten pyörryttää. Eli, jos haluaa saada helpolla päänsä sekaisin, niin liikenneympyrässä se onnistuu Tänään sama juttu, voi ei, toivottavasti ei huomennakin, tai jos keksisi kiertotien…

Dolcen kommenttiin, pojan omasta pelaamisesta. Eilen kävi niin, että kun ajoimme pihaan, pojalta pääsi itku. Kun oli pelin aikana koskenut niin mahaa, ettei ollut voinut antaa täyttä panosta. Yritin lohduttaa, että - huomenna on uusi päivä ja ei kukaan(paitsi minä) huomannut, että sinulla olisi joku hätä. Sitäkään ei ollut huomattavissa, että olisit jotenkin huonommin pelannut.

Ei edes valmentajalle kertonut, että koski mahaa. Olisi halunut olla kondiksessa kun oli iso kenttä ja valot ja kaikki. Erään äidin kanssa puhuttiin, että niin hieno tilanne voi aiheuttaa jännitystä. Tosin poika oli ollut synttäreillä ja siellä syönyt herkkuja. Turhaan ei puhuta pelipäivän syömisistä. Tänään Pelimies söi kaurapuuroa ja banaania

Elokuu 9th, 2008 by kimmeli

Ihan sellainen juttu, etten edelleenkään ole mikään urheiluihminen. Meinaan vaan, että jos intoudun Pelimiehen peleistä, niin se on vain sitä, miten äitinä suhtaudun oman lapseni touhuihin Siis, kun kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole ikinä viehättynyt peleissä käymisistä tai yleensä urheilusta, niin etteivät nyt pääse sanomaan, että niin se ihmisen mieli kääntyy, heheheh:) Minä lähden edelleen mieluummin teatteriin! Seuraan peliä, kun siellä on joku erityinen pelaaja ja se on tietysti poikani! Olenpa pannut merkille, että siellä on muitakin äitejä, jotka eivät välillä tiedä edes pelin tilannetta, mutta seuraavat sitä omaa poikaa tai ovat paikalla, koska siitä pelimiehestä se vaan on niin hienoa.

Tänään oli jo yksi peli ja sain Pelimiehen kummitkin paikalle. Kannatti heidänkin tulla, sillä pojat päihittivät Helsinkiläispojat 9-3. Pian menemme iltapeliin jännäämään kuinka siinä mahtaa käydä. Toinen kummeista lupasi myös tulla paikalle!