Elokuu 8th, 2008 by kimmeli
Tänä iltana olin Pelimiehen kanssa Valoturnauksessa. Hänellä oli peli ja minun oli vaan lähdettävä mukaan. Sen takia, että kerrankin oli aikaa, mahdollisuus ja jotenkin vaan sellainen fiilis.
Olihan siellä aika messevät puitteet, kun iso kenttä ja valtavat valot. Kuullutuskopista lueteltiin pelaajien nimetkin. Peli oli sitten niin jännittävä ja seurasin sitä ihan piukeena. Hyvä kun uskalsin välillä katsoa. Kun pojat tekivät maalin, minusta lähti ääni, sellainen riemun huuto, että oikein itsekkin pelästyin, toivottavasti ei muut?
Peli päättyi 2-2 eli ei ollenkaan huonosti. Huomenna jatketaan ja viel sunnuntainakin. Olen luvannut olla kuski ja huoltaja, nyt kun vielä kykenen. Ensi viikolla onkin sitten jo toinen juttu.
Elokuu 8th, 2008 by kimmeli
Hahaa,minä voitin Rva Lypsyn blogissa huikean palkinnon ja se on tässä:
Kun avasin paketin, olin todella ihastunut! Kun avasin kortin ja luin tekstin, joka oli vain minulle tarkoitettu, niin jouduin kuivaamaan muutaman kyyneleen. Jokainen voi vain kuvitella, jotain todella kaunista ja lämmintä, mikä oli syntynyt puhtaasta sydämestä 
Minä julistankin nyt myös kilpailun! Olen itse asiassa erittäin hämmästynyt siitä, kuinka paljon blogissani on ollut kävijöitä. Pian paukahtaa tasaluku rikki!!! Hän, joka kerkee silloin ekana kommentoimaan, on oikeutettu palkintoon ja minun kohdalla se on KIRJA!
Elokuu 8th, 2008 by kimmeli
Heräsin sateiseen aamuun ja olin kahden vaiheilla, lähteäkkö labraan autolla vai kävellen. Päädyin kävelemään, sillä kun välillä kastuu, pysyy tuoreena
Otin kirjan mukaan, Teppo M: Sata naista. Vaan, taas kävi niin, etten kerennyt paria sivua enempää, kun pääsin sisään. Menin sen jälkeen kahvioon, otin kupin kahvia ja jatkoin lukemista, sillä olin jäänyt melko hyvään kohtaan…vaikka koko kirja on sellainen aika lailla koukuttuva.
Siinä lukiessani, tuli kahvioon mies…apua, liian lyhkäset lahkeet, paksu lompakko takataskussa. Lompakon paksuus ei kielinyt äveriäisyydestä, vaan tomppeliudesta. Kuka käskee säilyttämään kaiken lompakossa ja koko komeuden perstaskussa? Mies otti kupin kahvia ja pullan, asettui viereiseen pöytään ja ah, mitkä pöytätavat 
Kahvi juotiin ryystämällä, pulla syötiin maiskuttamalla koko kropan maatessa puolittain pöydällä. Yritin paneutua kirjaan ja kiitin onneani, että minulla oli se kirja. Silti jäin miettimään, miten sitäkin miestä oli kasvatettu, ei kai ollenkaan. Kaiken kruunauksena sitten röyhtäisi. Se ei enää ihmetyttänyt.
Kyllä minusta edes sellaiset alkeellisimmat käytötavat olisivat suotavat. Tiedän, että pöytätapojen kouliminen pojille on välillä yhtä tuskaa, mutta parhaani olen meillä yrittänyt ja uskoisin, että poikani selviytyvät, jos ei ihan kiitettävästi, niin ainakin hyvin. Meillä pelaa ryhmäkurikin…
