Päivien Kimallusta

Heinäkuu 28th, 2008 by kimmeli

Näin se minun poikani, pieni mies, sanoi, kun köllimme sohvalla. Siis ihan niin ku olisin jatkuvasti äänessä Ehei, viime aikoina en ole jaksanut edes puhua… vakavaa!!! Kyse oli varmistuksesta, että äiti ei varmaan just silloin sano mitään, kun hän vielä tarkensi, että en silloinkaan avaisi suutani, kun hän soittaa puhelun…

Aamusta oli pakko repiä ittensä pystyyn, sillä pienellä miehellä oli fysioterapeutti. Ajatuskin, että olisi pitänyt lähteä töihin, niin olisin vetänyt varmaan itteni vessasta. Menimme fysioterapeutille ja siellä meni hyvin, kun pojan selkä oli parantunut huomattavasti edellisestä kerrasta. Uusia jumppaliikkeitä saatiin ja sillä aikaa kun niitä oltiin tulostamassa, meillä oli “tuhannen taalan tehtävä”. (ei fysioterapeutin toimesta)

Ikkunalaudalla oli kolme Teletappia, kuka heistä puuttui ja keitä ne kolme olivat??? Pai oli hukassa ja paikalla oli TiiviTaavi ja LaaLaa, mutta kuka oli se yksi. Siis, aivan kamalaa kun meistä kumpikaan ei saanut sitä päähänsä. Kuka tietää

No, poikani meni niiden tappien luokse ja otti käteen sen “oudon”, käänsi ylösalaisin ja sanoi: Hipsu. Booooring! Olisi tarvinut antaa vinkkejä…

Että sillee, päivän jännitykset olivat siinä. Kotona olen sitten taas makoillut kuin pahin krapulainen, sillä juuri sellainen olo on. Väsyttää niin vietävästi ja missään asennossa ei ole hyvä olla. Sitten se jatkuva eto olo. Pieni mies kävi juuri hakemassa uuden satsin pikkupillereitä apteekista ja kun luin reseptin paremmin, niin saankin ottaa niitä jopa kaksi kerrallaan! OHO!