Meinaa ihan pänniä
Heinäkuu 26th, 2008 by kimmeli
Tänään oli käynnistysvaikeuksia, niin jotta oli parit torkut otettava, ennen kun jaksoin lähteä liikkeelle. Jalat on niin huonossa kunnossa, että kävely on tavan köpöttelemistä. Jotenkin vain kramppaa pohkeita… No, kyllä se siitä.
Iltapäivällä lähdimme tätini luokse, maalle, serkkujani tapaamaan. Se olikin hyvä ajatus, sillä olihan siellä mukavaa. Kahvia ja mustikkapiirakkaa ulkona isolla porukalla. Lapset juoksivat ympäri tannerta ja me vähän aikuisemmat istuskelimme ja rupattelimme. Minun tilanteesta ei puhuttu, kun olin kieltänyt. Vain tätini ja yksi serkuistani olivat tietoisia.
Sieltä sitten kotiin ja lapset pakkasivat reput ja sitten vein heidät vielä isänsä tykö. Nyt voin sitten ihan omissa oloissani huilata sohvalla. Tälläkin helteellä voi paeta peiton alle, sillä kylmää tai edes viileätä ei iho siedä. Aivan älytöntä, mutta niin se vain on. Se tiputuslääke aiheuttaa ne kaikki herkkyydet ja lihaskrampit. Semmosta hoitoa, että saa vähän kylkiäisiäkin.
Kai tästä tokenee, että pääsee ensi viikolla reissuun. Jos ei, niin sitten siirretään seuraavaan viikkoon. Onhan tässä lomaa 
Kurjalta tuntuu olla niin avuton, kun on tottunut aina tekemään kaiken itse. Nyt ei vaan jaksa ja se panee melkein itkettämään. Yritän kuitenkin ajatella niin, että jospa huomenna olisi jo parempi päivä…
- Posted in Jurpitukset
Heinäkuu 26th, 2008 at 20.44
Ota levon kannalta nyt, uskon että se siitä helpottaa. Lapsille joskus muinoin uskottelin, että paha lääke tehoaa paremmin.
Heinäkuu 27th, 2008 at 9.22
Varmasti niin itselliselle ja hyvin pärjäävälle tuommonen tilanne on kamalaakin kamalampi. Itkun tirautus ja itseään vähän sääliminenkin saattaa auttaa ihmeen paljon.
Heinäkuu 27th, 2008 at 16.57
Kiitti:) Kyl sitä onkin tullut levättyä, mutta itkulle ja itsesäälille en anna valtaa…
Heinäkuu 28th, 2008 at 9.28
Kahvia ja mustikkapiirakkaa, nam!
Otahan tosiaan ihan rauhallisesti. Parempia päiviä toivottelen!
Heinäkuu 28th, 2008 at 15.08
Olen ihan huolissani Sinusta.
Sain äsken tyttäreltäni syntymäpäiväonnitteluksi vanhan suomalaisen sananlaskun: “Anna Jumala ajan mennä, toisen tulla, iän kultaisen kulua” Toivon, että se lohduttaisi ja rohkaisisi sinuakin. Huonotkin ajat menevät ohi ja niiden jälkeen tulee uusia aikoja. Ehkä parempia.
Heinäkuu 30th, 2008 at 21.23
Muista olla armollinen itsellesi, on hyvä joskus antaa muillekin mahdollisuus aina välillä huolehtia sinusta. Se voi tuntua jopa ihan mukavaltakin kun makuun pääsee
Supervirtuaalihaleja miljoona!
Heinäkuu 31st, 2008 at 8.15
Kiitti-kiitti Mesikko ja kaikki muut! Halit ovat ihania:)