Päivien Kimallusta

Heinäkuu 26th, 2008 by kimmeli

Tänään oli käynnistysvaikeuksia, niin jotta oli parit torkut otettava, ennen kun jaksoin lähteä liikkeelle. Jalat on niin huonossa kunnossa, että kävely on tavan köpöttelemistä. Jotenkin vain kramppaa pohkeita… No, kyllä se siitä.

Iltapäivällä lähdimme tätini luokse, maalle, serkkujani tapaamaan. Se olikin hyvä ajatus, sillä olihan siellä mukavaa. Kahvia ja mustikkapiirakkaa ulkona isolla porukalla. Lapset juoksivat ympäri tannerta ja me vähän aikuisemmat istuskelimme ja rupattelimme. Minun tilanteesta ei puhuttu, kun olin kieltänyt. Vain tätini ja yksi serkuistani olivat tietoisia.

Sieltä sitten kotiin ja lapset pakkasivat reput ja sitten vein heidät vielä isänsä tykö. Nyt voin sitten ihan omissa oloissani huilata sohvalla. Tälläkin helteellä voi paeta peiton alle, sillä kylmää tai edes viileätä ei iho siedä. Aivan älytöntä, mutta niin se vain on. Se tiputuslääke aiheuttaa ne kaikki herkkyydet ja lihaskrampit. Semmosta hoitoa, että saa vähän kylkiäisiäkin.

Kai tästä tokenee, että pääsee ensi viikolla reissuun. Jos ei, niin sitten siirretään seuraavaan viikkoon. Onhan tässä lomaa Kurjalta tuntuu olla niin avuton, kun on tottunut aina tekemään kaiken itse. Nyt ei vaan jaksa ja se panee melkein itkettämään. Yritän kuitenkin ajatella niin, että jospa huomenna olisi jo parempi päivä…