Päivien Kimallusta

Illan suussa kiersin poimimassa auton täyteen ja sitten menoksi. Tunnelma oli korkealla ja ei ihme, kun koko porukka oli niin samasta asiasta innostunut. Menimme Tommolansalmelle! Vaikka kaiken päivää oli paiskonut vettä, niin kyllä se vaan illalla oli niin aurinkoista, jotta!

Tommolan suurlava on niin kauniilla paikalla, ettei paremmasta väliä. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja kerkesimme nauttia virvokkeita, minä join vain kahvia Jos jotain toivomisen varaa olisi ollut, niin ilma olisi voinut olla hivenen lämpöisempi, sillä terassilla tuli vilu. Sen juuri ja juuri kesti kun katseli kaunista kesämaisemaa.

Puolelta öin saapui YÖ! Olimme melko lavan edessä ja tietysti vasemmalla puolella, missä saa ihailla Jukia, lurps. Ollihan hyppii pitkin lavaa, niin että varmasti tulee nähdyksi. Me keski-ikäiset naiset olimme niin innoissamme, että voi jehna. Sitä koki sellaista onnea, että sillä elää pitkään, ei meinaan tullut sytostaattihoidot mieleen

Faniutta on kuitenkin montaa laatua. Me käymme YÖn keikalla, jos sattuu sopivalle hollille, mutta ihan sellaiselle teinityttöfanitukselle ei oikein lämpene. Melkeinpä hävettää ne oman ikäiset, jotka käyttäytyvät kuin…no, en sano mitään, paitsi, että ovatkohan ihan tolkuissaan… Omalla kohdallani se fanitus on sitä, että YÖn musa vaan on niin ihanaa ja Olli ja Juki söpöjä, keikoilla on kiva käydä fiilistelemässä ja paitoja on hauska ostaa ja pitää, mutta that´s it. Niitä naisia, joita on kuulemma Jari Sillanpäänkin keikoilla, en ymmärrä, siis jos elämä pyörii vain sen fanituksen ympärillä ja sydän sykkii vain sille artistille? Itse asiassa, en ole koskaan fanittanut sillai ketään ja mitään. Eli ei minun ole pakko päästä koskettamaan

Paras biisi oli Jukin esittämä Deadline. Se vaan on niin hyvä! Vähän reilu tunnin me saimme vaan hillua siellä, kun se oli ohi Olisihan sitä vielä jaksanut veivata, mutta ei auttanut, kaikki loppuu aikanaan ja kotimatkalla oli vääntäydyttävä.

Kun tiputtelin kaikki kyytiläiset pitkin kaupunkia kotiporteilleen, olin omassa kotona vähän jälkeen kaksi. Nukkumaan piti käydä, mutta kun niin kävi vielä kierroksilla… Kun joskus kolmen jälkeen nukahdin, heräsin tunnin välein ja seitsemän jälkeen ei vaan enää nukuttanut! No, jos sitten ensi yönä olisi vähän tasaisempaa…

Tämän artikkelin kirjoitushetki on Torstai, Heinäkuu 17, 2008 kello 8.57. Merkintä kuuluu kategorioihin Onni, Reissut, Musiikki. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 syötteenä. Voit jättää vastauksen tai laittaa viitteen omalle sivustollesi.