Päivien Kimallusta

Heinäkuu 10th, 2008 by kimmeli

Hesarissa oli juttu krapulasta. Sitä kun ei kaikki pode juuri lainkaan? Voi hyvät hyytelöt! Olen usein ihmetellyt sitä, että miten se on mahdollista? Meikä kun kuuluu siihen ryhmään, jolle tulee kankkunen pelkästä ajatuksesta…ja sit huutaa norjaa pari vuorokautta! Ottaa vahän tai paljon, niin kuolema kolkuttaa.

Sellainen melko normi krapula on sellainen, että se alkaa heti nousuhumalan jälkeen, joka muuten ei kauaa kestä, semmosella pään jumputuksella, että just ja just ku kotio pääsee, niin alkaa laatoittaa:(

Sitten konttaa sänkyyn ja nukahtaa, ei suinkaan armeliaaseen uneen, vaan valmistautumaan mitä kamalimpaan herätykseen…Apua, tappakaa minut! Sellanen pajavasara hakkaa ohimossa ja jälleen on paha olo. Muutaman kerran jaksaa kontata vessaan, mutta sitten on otettava äyskäri viereen, kun ei jaksa muuta kun sen verran päätä nostaa, että ylettyy siihen kakomaan…

Kun tuntuu, että elämä saattaisi sittenkin voittaa, niin eikös migreeni tule ja tempase ottaan vielä oikein olan takaa. Jos siinä vaiheessa ei yökötä, voi selvitä täsmälääkkeellä. Jos niin onnellisesti käy, niin ei kannata vielä iloita, sillä sitten alkaa se psykedeelinen henkinen kankkusmorkkis, mikä riepoo mieltä päivätolkulla…

Siinä sitten on tullut joskus mietittyä niitä, jotka voivat hetimiten seuraavana päivänä TAAS lähteä baanalle! Ei hemmetti, ei ole oikein eikä tasapuolista. No, ei kyllä tule otettua, kun pelkää sitä känniäkin jo kuin suurta mörköä!

Onneksi on sen verta syntymähumalassa ja päihtynyt elämästä, ettei tarvitse humalahakuista juomista. Kyky tehdä mokia ja kaikkea sellaista, mitä ns.normaalit ihmiset tekevät vain päissään, on melko vahva..plaah!