Nakelissa ollaan
kimmeli 6. Heinäkuu, 2008
Aamulla herättyäni venyttelin varomattomasti, sillä seurauksella, että niskat meni nakeliin. Sillä lailla. Ei mikään yllätys, kun koko ajan tuntuu turpaan tulevan. Olo on tosiaan ku kaikin puolin rajoitteisella, kykenemätön mihinkään. En anna periksi silti!
Pää ei juur käänny, mutt sain ujutettua geeliä niskaan ja otettua särkylääkkeen, niin eiköhän tämäkin päivä saada pulkkaan. Vasen käsi on edelleen outo. Sitä puuduttaa, välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta joka tapauksessa se on parempi kuin perjantaina.
Kun kattelee tätä kotia, tulee mieleen, että täällä asustaa tyhmä, laiska ja saamaton. En siis ole saanut mitään aikaiseksi. Odotan, että tokenen sen verran, että saisin edes päällisin puolin siivottua. Minusta on niin perin kurjaa, jos paikat on epäjärjestyksessä. Jos vaikka ens viikonloppuna…
Älä huoli, sitä pitää välillä olla vähän armollinen itselleen. Omasta puolestani voin todeta, että siivoamista riittäisi, ja mieli jopa tekisikin siivota, mutta laiskottaa niin maan vietävästi. Eikä se maailma taida siihen laiskotukseen kaatua