Aikainen herätys
Heinäkuu 1st, 2008 by kimmeli
Niin, jo ennen sian pieremää kattelin kattoon. Otti pannuun moinen herääminen siihen aikaan, kun olisin voinut vielä pari tuntia koisata. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, ettei väkisin makuusta tule mitään, joten nousin ylös. Keitin kahvit ja luin lehden. Pudotin lehden varovasti naapurin postilaatikosta, ettei vaan herää, sillä ihan varppina kaikki tässä talossa muut autuaasti nukkuivat.
Kirjoittelin vähän posteja ja laittauduin huolella töihin ja lähdin. Jo työmaalla olo oli kuin kankkusessa. Pitkin päivää haukotutti. Kun vihdoinkin pääsin kotiin, niin ah, ei ketään paikalla. Menin sohvalle ja käperryin siihen…ZZZZ….
Puhelin soi, vastasin, siellä oli lapseni. Puhelin soi, vastasin, siellä oli toinen lapseni. Puhelin soi, siellä oli kolmas lapseni! Voi hyvät hyytelöt, eikö tässä talossa voi ikinä nukkua 
Ei, nousin ylös ja lähdin hakemaan tyttölaumaa rannalta.
Nyt odottelen, että tää päivä loppuis ja tulisi yö *haukotus*
- Posted in Minä itte
