Päivien Kimallusta

Kesäkuu 30th, 2008 by kimmeli

Kannatti kävellä eilen niin paljon… Meinaan, että kävelin sitten koko yön. Olin olevinaan jossain kaupungissa, missä oli joki(Turku?) ja kävelin ensin toista puolta ja sitten toista puolta takaisin. Välillä eksyinkin ja sitten olin uimarenkaan kanssa siinä joessa. Sillai, että istun renkaassa ja tein sillä lenkin johonkin sillalle ja takaisin…

Välillä olin jossain uudessa kaupassa, missä oli kamalasti tavaraa. Siellä eräs meidän vakiasiakas otti minut takaapäin syliin ja pyöräytti oikein kunnolla. Ihan vaan sillä lailla, että minun puukenkä osui erään naisen ottaan! Olin sanovinaan anteeksi, sattuiko? Nainen, sanoi, että ei sattunut ja käveli ovesta ulos veristä otsaa pidellen…

Lisäksi näin kaikkea muutakin unia…mutta kukaan ei jaksa toisten unia kuunnella, saati lukea. Tämä vain siksi, että liiallinen liikkuminen vaikuttaa yöuniin. Aamulla sanoin lapsille, että koko yön olen kävellyt, joten taidan olla ihan poikki… Oikeesti en ollut ja olen siitä hyvin, hyvin iloinen, sillä se todistaa, ettei kuntoni ole ihan nollassa. Niin, että jaksaa vaikka yötkin kävellä ehe-ehe…

Kirje sairaalasta tuli tänään. Menen siis perjantaina hoitoon ja koikeillaan uutta lääkkettä . Kirjeessä luki, että minulle on varattu vuodeosastopaikka? Kääk, oli pakko heti soittaa sinne ja tarkistaa faktat, etten vaan joudu jäämään yöksi, sillä se taas olisi tiennyt hiukan järjestelyjä. No, ei tarvii, mutta voin varautua olemaan siellä hivenen pitempään. Jo vain, se passaa, sillä otan toki kirjan kaveriksi ja sen kanssa menee vaikka koko päivä.