Kesäkuu 28th, 2008 by kimmeli
Löysin sen! Niin kauan kun olen etsinyt ja välillä luopunut toivosta. Siis, kun silloin nuorena ihastuin SLIKin musiikkiin ja olisin joskus halunut aikuisenakin sitä kuunnella, niin en vain ole löytänyt. Silloin 15-vuotiaana oli ihan nirvanassa ja sain lainata kaverin kasettia ja kotona salaa kuunnella, koska en saanut niin maallista kuunnella.’
Requiem etenkin jäi mieleen ja nyt kun kuulin sen, monien vuosien jälkeen, se oli kuin vanhan ystävän tapaaminen, itkin ilosta. Kuuntelin niin monta kertaa, että lakkasin itkemästä. Käsittämätöntä, miten joku kauan kaivattu biisi voi herättää niin voimakkaita tunteita. Kun joskus kuolen, toivon että tämä biisi soi minun hautajaisissani.
Olisin sikaonnellinen, kun jostain saisin SLIKin CD:n, mutta olisihan se jo liikaa 
Kesäkuu 28th, 2008 by kimmeli
Olen viettänyt iltaa minun pikku Pelimiehen kanssa. Hän reippaana tuli pelireissulta ja jaksoi lähteä äitin roudariksi kauppaan. Se kyllä tiesi mm. sitä että poika halusi futisbokserit. Sitten ostimme saunaan juomaa, oikein tölkeissä, cokista ja olutta. Niin ja, vanhemman ja nuoremman lapsosen olin jo vienyt isänsä tykö.
Kun sauna oli lämpiämässä, niin sillä aikaa pojan oli pestävä kakkihuone. Jopas kerkesi joku kaveri pojalle soittaa, niin eikö vain poika tuumannut puhelimessa, että en tässä nyt tule, kun tarttee pestä vessa! Minä sitten siihen tuumasin, että oisit vielä sanonut kuinka sen jälkeen vietät koti-iltaa äitin kanssa
Joskus on ihan mukavaa olla kaksin, vaikka onkin jotenkin sellainen vaillinainen olo, kun ei kukaan kinaa ja on niin oudon rauhallista. Hörppäsimme sitten yhdessä saunajuomaa ja grillasimme makkaraa. Varsin miehekästä, mutta äiti onkin hyvä jätkä. Pelimiehen lippiksessäkin lukee niin
Kesäkuu 28th, 2008 by kimmeli
Nyt minusta on sitten tullut ihan teini! Meinaan vaan, kun iho kukkii kuin pakanamaan kartta. Voi hitto, kauan se kestikin, sillä ei minulla ollut nuoruudessa, silloin kuin niitä finnejä ja näppyjä ois pitänyt olla, niin ainuttakaan. Nyt niitä tulee kuin sieniä sateella. Oikein pelottaa mennä peilin eteen…
Paklasin nyt naaman piiloon, tasoittelin pahimmat kuprut ja koitan unohtaa koko asian. Silti jää miettimään, aina välillä, mistä moinen kukinta johtuu? Puskeeko joku myrkky minusta nyt läpi? Vai voiko se teini-ikä tulla takaisin, ei helevetti, lähen karkuun…
Lähden ulos, kaupungille ja laitoin uuden karhean paidan päälle. Siinä lukee rinnuksissa “Hyvää vuosimallia 1961″. Siis ihan vaan sen takia, ettei joku erehtyisi luulemaan puberteetti-ikäiseksi, kun olenhan kuitenkin aikuinen nainen, vaikka käytös onkin useimmiten lapsellista.
