Päivien Kimallusta

Kesäkuu 25th, 2008 by kimmeli

Voi jehna, eka työpäivä takana ja olipas mukavaa! Pehmeä lasku, kun ei sillai ollut isoja hommia eikä muutenkaan kiirus. Tylsääkin tylsempiä sähköposteja selasin ja poistin mm. 91 viestiä!

Sillai intona olin, että unohdin lääkkeet! Kyllä sitä on varsinainen pahvipää. Joku muistutus tarttis olla: “ota pilleri, ota pilleri”. Muistin vasta kotimatkalla, kun poikaset tuli minua vastaan(tytsä on isovanhempiensa luona) ja olimme matkalla terveelliselle iltapalalle snagarille. Tulin siinä ajatelleeksi, että tarttee syödä, että voi ottaa lääkkeen päälle Niin minä ajattelin, hienoa, ja sitten pälkähti, että jäiks edellinen satsi ottamatta. Olen niin tarkka ja huollinen, numeroksi 5!

Ei sitä ihan töitä tekemällä parane. Töissä suurin osa ei tiedä minun saikun syytä ja muutama kysyikin, mutta kerroin vähän ympäri pyöreetä, kun en viitti päin naamaakaan räväyttää. Normaalit ihmiset tuppaavat sillai pelästymään. Minä en kestä sellaista. Paras suhtautuminen oli hyvällä ystävälläni, jonka kanssa näemme harvoin, mutta meillä on sellainen sydämen yhteys. Kun hän soitti minulle jussina ja kerroin hänelle, niin hän vaan nauroi ja sanoi: - Sinä se saat kaiken kuullostamaan niin helpolta! That’s right! Hän ymmärsi, ettei tässä aleta hötkyilemään ja lähetinkin hänelle perään viestin, kuinka ihana hän on!

Grilliltä otettiin perussetti, äipälle kanahamppari(kananlihalla, ei millään mössöpiffillä) ja pojille klassiset lihapiirakat. Kotio hippulat vinkuen syömään. Eipähän tartte enää mitään laitella. Syötyään pojat lähtivät pihalle, minä avasin ration, kaasin lasiin sherryä ja aloin viihdyttää itseäni blogeilla…aika rentoa. Ihana paluu arkeen.

Iltalääkkeen otin jo!