Ihana päästä kotiin!
Kesäkuu 23rd, 2008 by kimmeli
Reissu tehty ja parasta on aina kotiin paluu. Tosin lapsista ei, kun olisivat olleet viel toisen reissun perään…
Kaikki meni erittäin hyvin ja pahoinvointilääkkeet auttoivat. Sain olla itsekseen laivalla, sillä lapset löysivät heti kavereita ja kävivät vain välillä ilmoittautumassa. Isommat lapset kävivät keskenään seisovassa pöydässä herkuttelemassa ja minä pienemmän kanssa kävimme vain kahvilan puolella.
Laiva oli täynnä ulkomaalaisia, aasialaisia, somaleja, arabialaisia, intialaisia…eli juurikaan ei suomalaisiin törmännyt. Niinpä menin ajoissa nukkumaan, sillä mitään ohjelmaa ei ollut minulle. Lapsille annoin hyttiin tulo-ajan klo 22. Sanoivat hyttiä kopiksi 
Koppi se olikin, sillä koin ahtaan paikan kammoa…
Kotiin paluu sujui sillä lailla, että Helsingissä otin jäähyn. Juttu oli nimittäin sillä lailla, että kun pääsimme autolle, alkoi se legendaarinen tappelu paikoista! Jo silloin kun me lähdimme kotoa, jouduin pakkaa koko koplan takapenkille, kun eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kuka saa istua edessä. Nyt Hesassa tappelu alkoi siitä, kuka siellä takapenkillä istuu keskellä?? PRKL! Jätin heidät neuvottelemaan ja lähdin pienelle kävelymatkalle. Kun palasin takaisin, olivat paikat löytyneet ja kovin oli vaisua sakkia…hmm
Näin se menee. Tuliaisia on nurkat turvoksissa ja huomenna töihin. Kyllä sitä on ootettukin!
Kesäkuu 23rd, 2008 at 17.12
No niin! Onnittelut siedettävästi onnistuneesta reissusta. Nuo laivat taitaa olla suomalaisten puhkikuluttamia, moneen kertaan nähtyjä, mutta ulkomaalaisille vielä kelpaa.
Hih, tuo auton istumapaikoista tappelu kuulosti tutulta. Onneksi mun pennut ovat sentään nykyään löytäneet omat sääntönsä, jonka mukaan vuorottelevat etupenkillä, silloin harvoin kun autolla johonkin mennään.
Onnittelut myös töihin paluusta! Tosiaan kun moni muu näköjään odottaa lomaa, niin sopivana kontrastina tuo sinun työriemusi.
Kesäkuu 23rd, 2008 at 17.38
Tappelu paikoista on todellakin tuttua. Olisin tehnyt saman ratkaisun: vähäksi aikaa pois, niin johan selviää.
Kesäkuu 23rd, 2008 at 18.24
Meikäläinen ei ikinä kykene noin kypsiin ratkaisuihin, vaan avaa sanaisen arkkunsa saman tien ja sitten siinä on kohta kolme ja usein neljäkin jotka kaikki huutaa.
Kesäkuu 23rd, 2008 at 20.13
Meillä on välillä ollut varsin sopuisaa ja vuorottelu on toiminut, mutta välillä se vaan pettää. Minä kyllä huudan, mutta vain kotioloissa, sillä en ilkee julkisilla paikoilla korottaa ääntäni
Tulis viel virkavalta paikalle, sillä ääntähän minussa piisaa.
Kesäkuu 23rd, 2008 at 23.31
Maankamara turvallisesti jalkojen alla ja lapsilla normaalit meiningit, eiks’ kaikki oo sitten kohdallaan?
Hyvää työpäivää!
Kesäkuu 24th, 2008 at 10.02
Ai niin, oletan että tuo kuva on aito, eli siihen vielä lisäkommentti:
Oletpas sirpsakan näköinen “keski-ikäiseksi” naiseksi! Ja tuo hirvi on hellyyttävä!
Kesäkuu 24th, 2008 at 17.58
Kuva on aito, joten kiitos dolce, olet varsinainen herrasmies:)
Pieni mies on hulluna hirviin ja tuo uusi swedu-hirvi oli jo ties kuinka mones….
Kesäkuu 24th, 2008 at 18.35
Heh, en herrasmies, vaan hämmennyksissään töksäyttelijä…
Kesäkuu 24th, 2008 at 20.49
Olipa kiva kuulla että lemmenlaivareissu oli mennyt mukavasti vaikka meno vähän ensin jänskättikin. Ja jos nurkat vielä notkuu tuliaisia niin miulle saa lähettää namipaketteja :)) Erityisesti suolaiset salmiakkiapinat ovat suurinta herrrrkua!