Ei paineita
Kesäkuu 16th, 2008 by kimmeli
Aamulla oli jotenkin nuupahtanut olo. En kuitenkaan ollut huomaavinanikaan, vaan laitoin itseni kuntoon ja eikun ulos. Keksin kaikki mahdolliset toimitettavat asiat ja otin pienen miehen mukaan ja sitten baanalle.
Kävimme ostamassa pojalle uudet sandaalit ja sitten kiersimme kirjakauppoja ja maleksimme kaupungilla. Kahvilla nautimme vadelmaviinerin puoliksi, sillai että minä sain vadelmat :). Kirpparilla kävimme vain hintoja katselemassa, sillä mitään ostettavaa ei löytynyt. Herneitä raaskimme ostaa kaikki puoli litraa, sillä niin makeissa hinnoissa ne vielä ovat. Jospa sitten jussin jälkeen hinnat halpenisivat.
Apteekista oli saatava vähän potkua eli vitamiinipakkaus. Samalla oli mitatattava paineet. Istahdin koneen ääreen ja luulin ensin, että se on epäkunnossa, kun mitään ei tapahtunut. En kyllä juuri ihmetellyt, sillä kaikki vempaimet lakkaa aina toimimasta, kun olen metrinkin etäisyydellä. Tällä kertaa sain härvelin pelittämään, kun laitoin virtanappulan päälle…Paineet olivat melko lailla sopivat, 107/59 ja syke 70. Kun pieni mies yritti, niin kone ilmoitti *virhe*. Ei sitten osanut mitata niin ohkaisesta käsivarresta, enemmän habaa tarttee olla.
Kelaan menin vielä, kirjan kanssa ja poika kotiin. Siellä nimittäin on lähes aina jonoa. Luin dekkaria kaikessa rauhassa ja niin odotusaika ei tuntunut pitkälle. Oli annetteva asumistukipaperit ja sitten se sellainen lääkärin paperi, että saan ne minun puolen vuoden kapselit ilmasiksi. Ekan satsin kun sain sairaalasta mukaan, niin seuraavat on haettava apteekista ja ilman sitä B-todistusta maksaisi reilut 300€. Oops, ihan sellaiseen ei kyllä veny meikän kukkaro, joten ihan kiva juttu se B-todistus, joka ei tarkoita sitä, että olisin B-luokan kansalainen, vaikka se tulikin heti mieleen.
- Posted in Minä itte
