Yksin mutten yksinäinen
Kesäkuu 14th, 2008 by kimmeli
Vein lapset isälleen. Tappelivat taas niin, että melkeinpä ilolla vein heidät isänsä hoteisiin, että saan vähän aikaa olla kuulematta sitä jähinää.
Olen yksin ja nautin täysin siemauksin. Lähdin lenkille, kävin kastelemassa ystäväni kukat. Sitten vaan kävelin pitkin katuja pitkin ja kuuntelin musaa. Se tuntui niin hienolta. Kun tulin kotiin, kaadoin itselleni sherryä ja nautin, kun saan vaan olla eikä tarvitse puhua kenellekkään yhtään mitään.
Yksinolo on minulle niin iso nautinto, että luulenpa hyvinkin etten pärjäisi ilman. Kun tuntee itsensä ja tulee itsenä kanssa toimeen, niin silloin se yksin olo vasta mannaa onkin.
- Posted in Minä itte
Kesäkuu 14th, 2008 at 21.50
Minäkin suorastaan tarvitsen yksinoloa aina tasaisin väliajoin. Samoin isäntä. Viihdyn hyvin omassa parhaassa seurassani, olen vissiin vähän erakkoluonne.. Toiset (yleensä naiset..) välillä vähän kummeksuvat meidän perheen elämää kun me tulemme vallan hyvin toimeen myös ihan itseksemme, ei siis reisiroikuta koko ajan toisen kyljessä kiinni. Naatiskele nyt siellä oikein kunnolla, jos saat niin vedä vaikka pikku kalsarikännit
Kesäkuu 14th, 2008 at 23.12
Yksinolo on todellakin ylellisyyttä. Toisinaan tosin seura vaikuittaa ihan samalla tavalla.
Kesäkuu 15th, 2008 at 13.20
Naatiskelin tosiaan ja kävin nukkumaan klo 21! En uskalla ottaa kalsarikännejä, sillä kankkusen vaara on olemassa ja en ota sellaista riskiä, sillä yt ei paranis paljoo oksennella…hih!