Päivien Kimallusta

Kesäkuu 12th, 2008 by kimmeli

…kerron kuinka jännittävä tapaaminen sujui.

Satoi vettä ja olin sovitussa paikassa odottamassa sateenvarjon kanssa. Sovittu aika ei pitänyt paikkaansa, minkä arvasinkin, mutta ei sen väliä. Olin tilannut puistokonsertin viihdyttämään minua

Sitten hän saapui, astui autosta ja halasimme. Se oli uskomattoman herkkä tilanne. Hän, minun kaivattu serkkuni oli siinä, elossa ja hyvinvoivana. Sitten hän esitteli minulle suloisen pienen tyttärensä, jossa oli helposti havaittavissa niin tätini kuin serkkunikin piirteitä. Juttelimme kaikkea, mutta kello oli paljon ja heidän oli jatkettava matkaa. Huomasimme, että meillä olisi niin paljon sanottavaa, että aikaa pitäisi olla paljon enemmän. Halasimme vielä kertaalleen ja sitten hän oli poissa.

Vaan ei se siinä ollut. Olemme jatkaneet antoisaa viestittelyä. Kun kerroin hänelle, miten onnellinen olin, penkoessani tietoja hänestä jo jokunen vuosi sitten, niin ensinnäkin sen takia, että hän on elossa. Sitten siksi, että hän on menestynyt ja se, että hänellä on perhe. Tänään hän laittoi minulle superpitkän viestin, joka sai minut itkemään… Laitan tähän siitä pätkän:

“Jotenkin on sanoinkuvaamattoman lämmin olo sydämessäni sinusta ja siitä, että tämän elämän elettyäni joku haluaa halata minua vain siksi, että olen hengissä (Sen kaltaista välittämistä en ole äidin jälkeen kokenut kuin tyttäreltäni), olen silti surullinen että pitää elää elämä ymmärtääkseen, että toisinkin olisi voinut olla…Lohdullista löytää ainakin sinut…”

Aiomme tavata taas, joskus… Se kuitenkin on selvää, että meidän välillä on yhteys, josta olen erityisen onnellinen.

Kesäkuu 12th, 2008 by kimmeli

Eilen illalla myöhään juttelin tyttäreni kanssa, mitä sitä tekisi, jos saisi tietää, että elää elämänsä viimeistä päivää… Tai siis hän kertoi, mitä hän tekisi ja minä kuuntelin ja nauroin

Ensin hän ajatteli tekevänsä itsemurhan, kun mitäs sitä suotta pitkittämään. Sitten alkoi pulputa vaikka mitä kaikkea, kuten että, tekisi kaikkea pahaa, koska ei mitään väliä millään. Menisi vaikka kauppaan, kaataisi ja paiskoisi kaikkea pitkin ja poikin… Siihen tuumasin, että no, sitten äippä joutuis maksumieheksi? Siinä tapauksessa äitinkin olisi kuoltava ja loppujen lopuksi kaikkien lähisukulaisten

Sitten hän polttaisi tupakkaa ja joisi viinaa. Ottaisi elämän ekat ja vikat kännit. Yrittäisi välttää kiroilua, että pääsisi taivaaseen Ei haluaisi tavata kavereitaan, ettei tulisi paha mieli. Söisi kaikkia herkkuja vattansa killilleen jne. Tuumasin, että melkoisen kiireinen päivä…

Mitähän sitä itse tekisi? Vaikea kuvitella kun aina elää kuin viimeistä päivää. Enkä totta puhuen haluaisi tietää sitä, elämäni viimeistä päivää.