Päivien Kimallusta

Kesäkuu 11th, 2008 by kimmeli

Minulla on tänä iltana salainen tapaaminen paikassa, mihin minun on mentävä yksin… Siis en kirjoita tässä nyt sillä mielellä, että nää olis jotenkin mahdolliset viimeiset sanat, vaan siksi kun niin jännittää!

Tapaan miehen! Miehen, jonka kanssa olemme nyt vaihtaneen tekstareita ja vähän sähköpostiakin ja nyt on se legendaarinen ensi tapaaminen tiedossa. Sain siitä tiedon tänä aamuna, kun hän laittoi viestiä, että sopisiko pikatapaaminen illalla, kun hän menee tämän kaupungin läpi? Sen verran haluaa pysähtyä, että päästään näkemään ja halaamaan. Joten, auts, kuinka jännää!

Niin, hän on se kadonnut serkkuni. Ei siis mikään Sellainen Ihana Mies. Tein serkkupoikaan niin iskemättömän vaikutuksen, että siinä samassa muisti kuinka perin juurin mukava minä olen no, hekoheko. Jostainhan se on aloitettava ja minä kaikista serkuksista olen aina kai ollut se sosiaalisempi ja se sellainen pälättäjä, joka tarttuu tuumasta toimeen, kun muut viel saattavat jotain miettiä. Minähän en yleensä kerkee paljoo ajattelemaan.

Poikani, se vanhempi, sanoi tänä aamuna, kun tivasin sen puheita, että: - Sanoin, mitä sylki suuhun toi! Näin se menee, myös monessa muussakin asiassa:)