Lempipaikkani
Kesäkuu 3rd, 2008 by kimmeli
Minun lempipaikkani kotona on tässä![]()
Sohva, minkä sain perintönä tädiltäni, jonka rippikuva on siinä sohvan yläpuolella. Kun aikoinaan kävin tädilläni, istuin ja jopa nukuin joskus päiväunet tuossa sohvalla. Minulla se on ollut jo reilut 15 vuotta ja siihen on jouduttu uusimaan päällikangas. Edelleen asetun sohvalle usein viltin, tyynyn ja kirjan kanssa.
Kun nuorin poikani oli vielä vaippaiässä, niin kerran sitten pääsi irti ilman vaippaa, meni ja pissi oikein kunnolla tuohon sohvalle! Taisi siinä itku päästä:( Sitten neuvokkaana menin kauppaan ja mainoksen uhrina tulin hankkineeksi tekstiilien puhditusaineen. Ihan hyvä, mutta se aineen tuoksu oli kuin bulgarialaisessa vessassa! Niin kamala kemiallinen “hieno” tuoksu, että tuntui kuin nenäkarvatkin olisivat menneet kiharalle. Soitin maahantuojalle ja selitin vaahdoten kuinka se kusen hajukin olisi ollut sidettävämpää kuin se kamala itäblogin imelä katku ja että milläs helvetillä me se haju nyt saadaan siitä sohvasta? Sain ohjeeksi tuulettaa sohvaa. Niinpä meidän sohva oli kaksi viikkoa parvekkeella! Sitten ei enää tuoksunut miltään.
Ehdottomasti sen yläpuolella oleva kello tahdittaa elämääni. Valmetin seinäkellon lasteni isä osti minulle joskus osto- ja myyntiliikkeestä. Rakastan tuota kelloa ja sen tikitystä. Niin ja meitä ei häiritse sen lyönnit tasalta ja puolelta. Naapuritkin ovat jo tottuneet:) Kun tuo kello kerran lakkasi lyömästä ja minun oli se vietävä huoltoon, niin kyllä meillä oli oleminen, kun sitä tyhjää seinää katseli…siis kelloakin vaan voi olla ikävä.
- 2 Comments »
- Posted in Minä itte, Koti
