Päivien Kimallusta

Kesäkuu 2nd, 2008 by kimmeli

Tänään minä sitten reippaasti menin seuraamaan poikani peliä. Ajattelin, että nyt kun voin, niin menen ja samalla saan vähän liikuntaa. Minäpä menin. Peli alkoi ja yritin seurata…tosi vaikeeta, sillä oli ihan kamala tuuli ja aivan helvetillinen tuuli. Joukkueen johtajan kanssa heitin läppää ja muuten kuuntelin kännystä musaa ja hoidin pari puhelua ja sillee… Miten se peli meni? Sen hetken kun pääsin edes jotenkin jyvälle, olin ihan mutkilla kun pelkäsin, että viholliset saa maalin tai että se oma poika kaatuu ja kaatushan se.

Peli kesti ja kesti ja olin aivan jäässä! Kun eka peli, jonka lopputulosta en tiennyt, päättyi, minun oli pakko sanoa pojalleni, että äitin on nyt pakko lähteä kotiin. Vaikka kävelin reippaasti, niin olin niin kohmeessa! Onneksi tiesin, että kotona oli sauna lämmin, sillä olin antanut tyttärelleni tehtäväksi hoitaa saunan lämmityksen (nykyaikana lasten on se homma helppo hoitaa).

Kun pääsin kotiin, minun piti laittaa ystävälleni tekstari, mutta miten laittaa, kun sormia pisteli niin pirusti! Kesäkuu ja minä olin umpijäässä.

Siitä muistui mieleen päivämäärä 16.6.1976 jolloin olin vielä enemmän jäässä. Olin ollut silloisen poikaystäväni kanssa moottoripyörällä heidän mökillä. Tulimme sieltä yöllä kotiin. Olin niin kohmeessa, etten saanut kotiovea auki. Jouduin rappukäytävässä sulamaan, että kykenin aukaisemaan oven.

Ikinä en talvella ole ollut niin kylmissäni kuin kesällä!

Kesäkuu 2nd, 2008 by kimmeli

Heräsin ajoissa eli jo kuuden jälkeen. Ihanan pilvistä!!! Juuri sellainen päivä, kun voi kaikessa rauhassa kirjoitella tai upota kirjan kanssa sohvaan, ilman häiritsevää auringon valoa…

Lapset nukkuivat, minä join kahvia ja uppouduin lehteen. Kun menin petaamaan petiä, herkesi korvani kuuntelemaan outoa kohinaa…Vettä satoi! Siis aivan suoraan vaan taivaalta valui, melkein huomaamatta. Avasin ikkunan apposen auki ja työnsin pääni ulos ja ah, miten nautinnollista. Mikä raikkaus, mikä tuoksu. Imppasin oikein keuhkojeni täydeltä sitä sateen kosteuttamaa ilmaa. Oli ihan hilkulla, etten juossut pihalle tyyliin “I’m singing in the rain”.

Vesi oli niin tervetullutta, koska on ollut niin kuivaa. Luonto on yrittänyt siirtyä kesään ilman vettä. Nyt sitten kun sitä vettä tulee, voin melkein kuulla, kuinka janoisina kaikki puut, kasvit, maa ja kaikki siinä, sitä hörppäävät. Kukoistus alkaa!