Kesäkuu 1st, 2008 by kimmeli
Nyt olen ihastunut aiheeseen ihastunut. Sain sen toisesta blogista, jota seuraan tiiviisti… Siis, kuulun siihen ryhmään, joka on kaiken aikaa ihastunut! Se käy erittäin helposti ja kohde voi olla melkeinpa kuka tahansa. En ala nyt leveämmin esittelemään ihastuksieni kohteita, mutta ihan kivan gallupin tulokset löysin täältä.
Minusta ihastuminen on kivaa ja antaa vähän potkua arkeen. Eikä ole läheskään niin rankkaa kuin rakastuminen, joka taas sotkee kaiken ja panee pään niin sekaisin, ettei mistään tule yhtään mitään. Ihastuminen tapahtuu nopeasti ja minun kohdalla kohde siis on tuttu, sellainen joka nyt vain sattuu olemaan minulle erityisen kiltti:). Sitä on aina niin otettu, kun joku on ystävällinen ja se vaan jotenkin poikii ihastumisen. Tai, sitten on se perinteinen syy, joku vain on niin ihana, olemus ihastuttaa… eli siinä tapauksessa ei tarvitse olla edes tuttu. Sellainen ihastus voi olla vaikkapa julkkis ja minun kohdalla useimmiten jonku näyttelijä. Sitä ihastuu niin jonkun rooliin, että on ihan pyörryksissä.
Harvemmin paljastan kohteelle, kuinka ihastunut olen, mutta joskus on käynyt niin, että ihastuminen onkin molemmin puolista. Silloin liikutaan jo vaarallisilla vesillä. No, olen kuitenkin saanut pidettyä hommat aisoissa, joten mitään vakavaa ei ole päässyt tapahtumaan. Hyvä konsti on se, kun oikein paukahtaa ihastumaan, että kuvittelee sen ihastuksensa omalle sohvalleen kalsareissaan ja nimenomaan sille omalle paikalleen, missä on itse tottunut jököttämään… kyllä ihastus himmenee!
Unet on kivoja. Niitä näkee sitten siitä ihastuksestaan tämän tästä ja tottahan ne ovat eroottissävytteisiä…hmm, niin että sellaisen unen jälkeen kun sen ihastuksensa näkee, niin hämmentyy posket punoittaen ja alkaa änkyttää ja on vähällä menettää kontrollikykynsä. Kerran yhelle ihastukseni kohteelle paljastin, että olin nähnyt hänestä unta, auts! Vaan hänpä halusi heti tietää, millaista ja kun sanoin, että no en kehtaa kertoa, niin tottahan se oli lopulta paljastettava. Eikä siinä mitään, kohde oli varsin tyytyväinen, olihan sellaisen unen näkeminen vain todiste siitä, että tykkää siitä toisesta. Kukapa ei olisi onnellinen sellaisesta huomiosta.
Niitä ihastuksiakin on, joihin vaan törmää kadulla, kaupassa tms. Polvet lyö loukkua ja sydän läpättää… Parasta on sitten, kun sellaisen näkee toistamiseen, ei edes nimeä tiedä, mutta iik, miten ihana! Kaiken kruunaa katsekontakti, siis sellainen, että, nam, yhteys on luotu! Tälläinen on eräs P. Siis nimen tiedän, mutta sanaakaan en ole hänen kanssaan vaihtanut. Ollaan nähty lukemattomia kertoja ja aina olen ihan täpinässä. Hänen kävelytyylinsä on niin kiehtovan rento ja olemus ja ne silmät… Luulen kuitenkin, että tuskin ikinä juttelenkaan hänen kanssaan ja hyvä niin, koska se taika voisi kadota?
Sitten on niitä ihastuksia, joiden kanssa juttelen ja saatan osittain osoittaakin ihastustani. Auta armias, jos he sitten alkavat lämmetä sillai, että ehdottelevat tapaamista, niin menen ihan paniikkiin. Ei sillä lailla saa ihastua, ei niin kovasti. Jotenkin tulee sellainen olo, että se on vain minun juttu, minä saan ihastua ja kohde ei:)
Kaiken kaikkiaan ihastuminen pitää vireänä ja antaa arkeen pientä potkua. Minulla voi olla ihastuksen kohteita useita ja sitten niistä joku on vuorollaan aktivoituneempi. Jonkun kanssa ollaan jopa tekstaritasolla, kun on selvät pelisäännöt.
Voisin kai väittää, että ihastuminen on minulle jonkinlainen rakkauden korvike. Rakkauteen, sellaiseen miehen ja naisen väliseen aitoon rakkauteen, ainakaan omalla kohdallani, en usko. Rakastuminen on tuonut kohdalleni niin paljon surua ja murhetta, etten halua sitä toistamiseen kokea. Siksipä en ole ollut rakastunut sen jälkeen, kun rakkaus lasteni isään pikkuhiljaa alkoi hiipua, mutta kauan sekin vei.
Ihastunut olen! Sen jälkeen niin monta kertaa, ettei siitä mitään lukua voi pitää! Suosittelen kaikille ihania ihastumisia!
