Päivien Kimallusta

Toukokuu 28th, 2008 by kimmeli

Vaihdan lähiomaista. Tähän asti minulla on ollut lähiomaisena isäni, mutta kun menen jatkohoitoihin, vaihdan sen veljeeni. Kysyin tänään häneltä - suostui!

Olen ajatellut niin, että veljeni on nuorempi, minulla on paremmat välit häneen ja jos minulle sattuu jotain, niin juuri hän osaa toimia oikein. Vanhempieni kanssa välit ovat hivenen heikolla pohjalla, sillä minähän olen heille ollut aina pettymys…

Joten saan täyttää taas sairaalapapereita, kun ensi viikolla menen sinne klinikalle. Odotan sitä innolla, sillä kuulin, että siellä saa sitten niissä hoidoissa istua n.1,5h ja sen ajan saa vaikka lukea, nam! Rakastan sellaisia tilanteita, jolloin on jotenkin jumissa, eikä voi tehdä muuta kuin vaikka lukea. Juuri sen takia junamatkatkin ovat niin mahtavia. Ei voi kesken lukemisen saada velvollisuudentuntoista tiskaamiskohtausta tms.

Toukokuu 28th, 2008 by kimmeli

Ovikello soi, tänä aamuna kello 6.30. Hyppäsin sängystä ja kipaisin avaamaan. Ei siellä ketään ollut! Ei hemmetti, kiliseekö minulla nyt päässä??? Nolotti. Onneksi lapset eivät heränneet ovikellon soittoon, äh, ei kun siihen, että äiti on jonnekkin lähdössä:).

No, mikäs siinä sitten muuta kun kahvin keittoon ja lehden lukuun. Olinkohan tilannut herätyksen klo 6.30 ovikellolla… Enkä juonut eilen kuin YHDEN oluen!