Päivien Kimallusta

Toukokuu 26th, 2008 by kimmeli

Meillä on käkikello, joka on vanhemman poikani omaisuutta. Sai sen aikoinaan 4v-synttärilahjaksi! Siis sai, kun ei muuta halunut. Vain “kukku-klong-klong” oli saatava. Metsästin sitä vaikka mistä, eikä se ollut helppoa, sillä en kai nyt uutta kelloa halunut hankkia. Jos poika olisi täyttänyt 50 niin asia olisi ollut ihan toinen. Saimme kellon, kun olin laittanut lapun kaupan seinälle, niin eräs vanha herra suostui meille käkärin myymään.

Meillä on siis seinällä kukkuva kello. Tosin se ei oo kukkunut enää aikoihin, sillä se toinen käpy tippui kerran alas tai se ketju luiskahti rattaalta. Sitä ennen käki jäi usein kattelemaan kukkumisen jälkeen luukulle ja pien mies ei tykännyt siitä. Silloin kello käytiin korjauttamassa ja taas se toimi pitkään.

Kun minä olin sairaalassa, kello suivaantui. Se on kai tottunut siihen, että vain minä vedän sen. Nyt kun poikani joutui sen vetämään, niin kellopa lakkasi käymästä. Ei vaikka mitä olisin sille tehnyt, niin heiluri pysähtyi koko ajan.

Tänään minä pakkaan sen autoon ja vien hoitoon. Meillä on tiedossa sellainen eläkkeellä oleva vanha herra, joka taitaa kellojen salat ja sinne me viemme käkikellomme. Jospa sitten alkaisi jo kukuntakin!

Aion ajaa autoa tänään pitkästä aikaa! Osaankohan vielä:) Olen kyllä henkisesti valmentautunut, että tänään on se päivä, jolloin pääsen cruisailemaan, varmasti ihanaa!

Tänään posti toi kirjeen…5.6 minulla on ensimmäinen käynti sädehoidon poliklinikalla. Siitä se alkaa.